Diktaattorien tukijärjestö – tällainen on Venäjän oma puolustusliitto
Venäjän oman ”Naton” eli Kollektiivisen turvallisuusjärjestön (KTSJ) jäsenmaat kokoontuivat eilen viettämään järjestön 20. vuosipäivää. Järjestön juhla tapahtui samaan aikaan, kun on käynyt selväksi, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ei suju suunnitelmien mukaan.
Venäjän lisäksi järjestöön kuuluvat Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Tadžikistan ja Kirgisia.
Järjestö ja sen rooli kansainvälisellä kentällä on monille tuntematon. Asiaa selvitti AlfaTV Uutisille Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Kristiina Silvan.
Venäjä haluaa olla suurvalta
Silvanin mukaan Kollektiivinen turvallisuusjärjestö on olemassa kahdesta syystä. Ensimmäinen syy liittyy Venäjän haluun olla suurvalta eli juuri siihen, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putinin kerrotaan yhä havittelevan.
-Sen olemassaolo osoittaa Venäjän olevan suurvalta, jolla on oma vaikutusalue ja ”omat” alueellisen integraation projektit, Silvan kertoo.
Toisena syynä on Venäjän läsnäolon oikeutus Keski-Aasiassa.
-Keski-Aasian heikkojen valtioiden eli etupäässä Tadžikistanin ja Kirgisian turvallisuusongelmat heijastuvat Venäjään. KTSJ:n puitteissa Venäjä voi oikeuttaa läsnäolonsa maiden turvallisuudessa.
Tadžikistanin ja Kirgisian suurimmiksi turvallisuusongelmiksi Silvan luettelee järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja huumekaupan.
Vaikka nämä syyt vaikuttavatkin lähinnä Venäjän oman egon nostatukselta, myös muut maat kokevat saavansa järjestöltä turvaa.
-Esimerkiksi juuri Tadžikistanin ja Kirgisian on väitetty ulkoistaneen turvallisuudestaan huolehtimisen Venäjälle, jolla on alueella vakauttava vaikutus, Silvan kommentoi.
Silvanin mukaan jäsenmaat voivat odottaa Venäjää apuun, jos maiden autoritääriset johtajat joutuvat pulaan. Näin kävi tämän vuoden tammikuussa, kun Kazakstanin presidentti Kasym-Žomart Tokajev kutsui KTSJ:n joukot maahan selättääkseen sisäpoliittisen kriisin.
-Toisaalta kuten on nähty, Venäjä on hyökännyt 2000-luvulla nimenomaan niitä maita vastaan, jotka ovat kieltäytyneet venäläisiin integraatioprojekteihin osallistumisesta, Silvan huomauttaa.
Tällaisista maista Silvan antaa esimerkkeinä Ukrainan ja Georgian. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 ja Ukrainaan vuonna 2014 ja uudelleen tämän vuoden helmikuussa.
Venäjän liittolaiset ottavat nyt etäisyyttä
Silvan kertookin, ettei järjestön jäsenmailla ole koskaan ollut yhtenäistä rintamaa eivätkä ne kykene sellaista luomaan tälläkään kertaa. Ainoat asiat, joissa mailla on yhteinen mielipide, on autoritäärisen hallinnon vahvistaminen ja terrorismin vastainen kamppailu.
Jäsenmaista vain Valko-Venäjä on seisonut Venäjän rinnalla sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Muut ovat ottaneet etäisyyttä sodan ja pakotteiden takia.
Ainut käytännön asia, mistä jäsenmaat pääsivät yksimielisyyteen eilisessä kokouksessaan, oli symbolinen lupaus vastustaa yhdessä natsismin ylistämistä ja uusnatsismin leviämistä, Silvan kertoo.
-Vaikka tulos on laiha, en usko, että kukaan tämänhetkisistä jäsenistä haluaa erota järjestöstä, koska se saattaisi suututtaa Venäjää liikaa.
Silvan arvioikin, ettei Venäjä toisaalta odottanutkaan muuta. Hänen mukaansa Venäjä odotti, että jäsenmaiden johtajat tulevat paikalle ja osoittavat näin olevansa edelleen sitoutuneita Venäjään.
Muut maat taas odottavat saavansa Venäjältä rahallista ja materiaalista tukea turvallisuussektorilleen – paitsi Kazakstan, joka on tyytyväinen, jos Venäjän johto ei entisestään lietso vihamielistä retoriikkaa Kazakstania kohtaan.
Kyvytön turvallisuusjärjestö
Silvan kertoo, että KTSJ:n sisäinen yhtenäisyys on heikoissa kantimissa. Vaikka Kirgisialla ja Tadžikistanilla on jatkuvasti kuolonuhreja vaativia rajakahakoita ja Tadžikistanin rajanaapuri Afganistan joutui Taliban-hallinnon käsiin, Venäjän ei kykene vastaamaan alueen turvallisuudesta.
-Nyt kun Afganistan on heikon Taliban-hallinnon käsissä, Venäjän turvallispoliittinen tuki Keski-Aasian maille olisi oikeastaan toivottavampaa – mutta koska Venäjän resurssit menevät sodankäyntiin Ukrainassa, ei sitä taida liietä, Silvan pohtii.
Silvan arveleekin, ettei järjestöstä eroaminen lopulta ole jäsenvaltioiden asialistalla. Eroaminen heikentäisi niitä sekä Venäjän että sisäpoliittisten uhkien edessä.
