EU:n rooli Ukrainan kriisissä ja Suomen Nato-jäsenyys? – näin mepit vastaavat

Ukrainan kriisi on kiristänyt turvallisuustilannetta koko Euroopassa. Täällä Suomessa se on myös tuonut keskustelun mahdollisesta Nato-jäsenyydestä jälleen ajankohtaiseksi.

Kysyimme Suomen eurokansanedustajilta heidän mielipidettään sekä EU:n roolista että Suomen Nato-jäsenyydestä.

Mepeillä ei tunnu juurikaan olevan illuusiota EU:n mahdollisuuksista olla ratkaisemassa Ukrainan kriisiä. Taloudelliset pakotteet nähdään ensisijaisena keinona vastata Venäjän toimiin ja joka tapauksessa EU:n pitäisi olla neuvottelupöydissä mukana, ei sivussa.

Nato-kannat ovat kansalaisten kantoihin verrattuna piirun verran myönteisempiä. Vastauksen antaneista kahdeksasta mepistä neljä kannatti Nato-jäsenyyttä.

Presidentti Sauli Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille EU:n. “Moni eurooppalainen on kysynyt, eikä ensimmäistä kertaa: puhutaanko meistä meidän yli? Vaikka haaste on esitetty Yhdysvalloille ja Natolle, Eurooppa ei nyt voi olla vain kuulolla. Useamman jäsenmaan, myös Ruotsin ja Suomen, suvereniteettia on unionin ulkopuolelta kyseenalaistettu. Tämä tekee EU:sta asianosaisen. EU ei saa tyytyä vain tekniseen pakotekoordinaattorin rooliin.” 

Mitä EU:n tulisi tehdä Ukrainan kriisissä?

Henna Virkkunen:

-Ukraina on EU:n läheinen kumppanimaa, ja on selvää, ettemme voi vain katsoa vierestä, kun Venäjä rikkoo jatkuvasti kansainvälistä oikeutta ja loukkaa Ukrainan suvereniteettiä. EU:n arsenaalista löytyy onneksi keinoja, joilla tilanteeseen voidaan reagoida. Pehmeämpiin keinoihin kuuluvat diplomatia sekä Ukrainan hyvän hallinnon ja demokratiakehityksen tukeminen. Näitä on myös käytetty. Ukrainalle voitaisiin myös tarjota sotilaallista apua materiaaliavun muodossa. Tehokkain keino on kuitenkin edelleen pakotteet. Yksi kovimmista keinoista olisi Venäjän sulkeminen SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle. Se käytännössä eristäisi venäläisyritykset kansainvälisistä finanssimarkkinoista. Europarlamentti asettui joulukuun täysistunnossa kannattamaan tätä reaktiona Venäjän viimeaikaiselle toiminnalle.

Alviina Alametsä:

-EU:n täytyy puolustaa kaikkien jäsentensä suvereniteettia, ja kansainvälisen oikeuden toteutumista koko Euroopassa. Yhtenäinen linja ja ulostulot näiden puolesta ovat oleellinen asia. Lisäksi pakotteet, poliittinen paine ja humanitaarinen apu ovat tapoja tukea Ukrainaa kriisissä.

Laura Huhtasaari:

-Tässä olisi hyvä kysyä, että keistä eurooppalaisista Niinistö puhuu. Saksalaisista vai puolalaisista, joilla on molemmilla ihan erilainen suhde Venäjään? Toisaalta kysymys oli aiheellinen, koska yksikään Euroopassa oleva Nato-maa ei ole keskustelussa mukana. Venäjän on kunnioitettava Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja Ukrainan tekemiä valintoja kansainvälisessä politiikassa mukaan lukien suhdetta Natoon. 

-EU:lla on vähän keinoja reagoida Ukrainan tilanteeseen, koska etenkin Saksa on vastuuttoman energiapolitiikkansa takia riippuvainen Venäjän maakaasusta. Yhteistä Venäjä-linjaa EU ei siis kykene muodostamaan. Venäjä ei myöskään kunnioita EU:ta, joka näkyi EU:n ulkopoliittisen edustajan Borrellin nöyryyttävässä kohtelussa tämän Venäjä-vierailun aikana.

Miapetra Kumpula-Natri:

-Ulospääsy kriisistä tulee loppuun saakka pyrkiä löytämään rauhanomaisin keinoin ja keskusteluyhteys osapuolten välillä säilyttää ja hakea ratkaisua neuvottelemalla. Koska kyse on Euroopan turvallisuudesta, EU:n ei pidä jäädä sivuun. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että EU on mukana neuvottelupöydissä, kun keskustellaan ja päätettään kriisiin liittyvistä ratkaisuista. Etupiirijako ei ole hyväksyttävää sielläkään, vaikka Ukraina ei olekaan EU:n jäsen.

Nils Torvalds:

-EU:lla ei valitettavasti ole hirvittävän paljon uusia toimenpiteitä työkalupakissaan Ukrainan kaltaisten kriisien ratkaisemiseksi. Venäjä kuitenkin tietää, että heidän sotatoimia seuraisi vakavat taloudelliset vastatoimet. Samalla Putin pelkää kasvojenmenetystä, jos Ukraina pärjäisikin paljon paremmin kuin kriisin edellisessä aseellisessa vaiheessa.

Mauri Pekkarinen:

-EU:n tuettava itsenäisen maiden suvereniteettia ja koskemattomuutta. Jos hyökkäys tapahtuisi EU:n tulisi olla aktiivisesti mukana mittavien taloudellisen sanktioiden rakentamisessa.

Sirpa Pietikäinen:

-Presidenttimme nosti kiitettävästi eurooppalaisen turvallisuushaasteen esille uudenvuodenpuheessaan. Toivottavasti tämä herättää myös meillä keskustelun laajemmasta eurooppalaisesta puolustus- ja turvallisuusyhteistyöstä. Suomen on syytä aktivoitua tässä keskustelussa. Ukrainan kriisin ratkaisu vaatii laajempaa kansainvälistä koordinoitua yhteistoimintaa, jolla puolustetaan kansainvälisiä monenkeskisiä sopimuksia ja niiden noudattamiseen perustuvaa maailmanjärjestystä. EU:n vahvempi yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi omiaan ennaltaehkäisemään Ukrainan kaltaisia kriisejä. Tämä edellyttää muun muassa enemmistöpäätöksentekoa jäsenmaiden kesken EU:n neuvostossa, laajempaa ja itsenäisempää toimivaltaa komissiolle ja tarvittaessa myös itsenäisesti liikuteltavia joukkoja.

-EU:lla on Ukrainan kriisissä, kuten myös Valko-Venäjän osalta, runsaasti tehokkaita työkaluja käytössä, jos vain löytyisi jäsenmaiden yhteistä tahtoa niiden käyttämiseen. Työkaluja ovat eriasteisesti kiristettävät talouspakotteet, ääritilanteissa myös Venäjän poissulkeminen kansainvälisestä rahanvaihtojärjestelmästä. Pakotteiden on oltava oikeasuhtaisia, niiden merkitystä ei tule vähätellä, eikä kaikkea kannata myöskään käyttää hätiköiden. Pitkän aikavälin tavoitteena on Euroopan mantereen tilanteen vakauttaminen, rauhan ja toimivien yhteistyösuhteiden aikaansaaminen sotaan eskaloituvan aseellisen kriisin sijasta. Interventiot ovat aina helpompia aloittaa kuin lopettaa.

Elsi Katainen:

-Venäjän etupiiriään vahvistavaa politiikkaa pidä missään nimessä hyväksyä. Se loukkaa muiden maiden suvereniteettia ja heikentää luottamusta. EU:n on esitettävä tämä viesti selkeästi Venäjälle ja maailmalle.

-EU:n on liennytettävä heikentynyttä turvallisuustilannetta ja sen on osoitettava yhdessä rintamassa valmiutta vahvoihin toimiin Venäjää vastaan, mikäli Venäjän toimet Ukrainaa vastaan muuttuisivat aggressiivisemmiksi. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi merkittäviä lisäpakotteita, joita Venäjällä halutaan loppujen lopuksi välttää. Tärkeää olisi löytää yhdessä Venäjän, Ukrainan, EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden kumppanimaiden kanssa ratkaisuja, joilla päästäisiin vakauttamaan raja-alueen kiristynyttä tilannetta. Myös Suomella on oma roolinsa presidentti Niinistön johdolla luoda dialogia eri osapuolten välille ja pyrkiä löytämään vakautta lisääviä ratkaisuja.

Kriisi on tuonut myös Suomen Nato-jäsenyyden puheenaiheeksi. Mikä ja miksi on oma Nato-kantasi?

Henna Virkkunen:

-Suomen tulisi hakea Nato-jäsenyyttä. Olen ollut tällä kannalla aina. Vaikka myös Euroopan unionin turvallisuuspoliittista yhteistyötä on tiivistettävä, ei se korvaa Natoa. Valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. Jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

Laura Huhtasaari:

-Nato-kantaani ei  vaikuta pelkästään Venäjän jo vuodesta 2014 lähtien kiristynyt ulkopoliittinen linja ja vakava Ukrainan kriisi, vaan maailman yleispoliittinen tilanne. Yhdysvaltojen katastrofaalinen vetäytyminen Afganistanista pistää väkisinkin miettimään, pystyykö Nato enää turvaamaan Eurooppaa? Lisäksi Yhdysvallat ovat jakaantuneet. Sisällissotien tutkija Barbara Walter varoittaa, että Yhdysvallat on lähempänä sisällissotaa kuin moni haluaa uskoa. Maailma muuttuu ja myös voimasuhteet muuttuvat. Varmin tae Suomen alueellisen koskemattomuuden säilyttämiseen on kansalliseen puolustukseen satsaaminen. Niinistö oli oikeassa siinä, että maltti on valttia. En olisi jättämässä jäsenhakemusta Natoon. EU:n olisi nyt syytä pohtia, miten estää Venäjän meneminen Kiinan vasalliksi. Venäjä ja Kiina ovat viime aikoina esiintyneet liittolaisina ja tämä on vaarallinen kehitys. Kiina painostaa taloudellisesti pientä Liettuaa, joka on uskaltanut nousta Kiinaa vastaan ja on jäämässä nyt ihan yksin. Saksa on hiljaa, koska Saksan taloudelliset intressit tätä edellyttävät. Saksa haluaa olla Kiinan kaveri.

Alviina Alametsä:

-Pitkän harkinnan jälkeen koen, että Nato-jäsenyys olisi tie varmistaa Suomen turvallisuus ja rauha. Turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut. Tällä hetkellä myös puolustusbudjettimme täyttää Naton tavoitteet. Suomen kannattaa neuvotella Norjan tapaan Nato-sopimukseen omat ehtonsa

Miapetra Kumpula-Natri:

-Turvallisuuspoliittinen tilanne on huolestuttava ja riski tilanteen eskaloitumisesta on olemassa. Suomi suvereenisena valtiona päättää itse kansallisista puolustusratkaisuistaan. Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, kuten turvallisuuspolitiikkamme ydin sanoo. Yhteistyötä Naton kanssa tulee harjoittaa ja vahvistaa, sekä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta tulee käydä keskustelua. Yhteistyö on tärkeää myös mahdollisen liittymistä koskevien valmistelujen vuoksi. Natoon liittymiselle tulee olla kansan tuki ja Natoon liittymisen mahdollisesta ajankohdasta tehty huolellinen ja perusteltu pohjatyö.  Suomi tekee yhteistyötä Naton kanssa sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta. EU on Suomelle tärkeä turvallisuusyhteisö ja onkin tärkeää, että EU:n puolustusyhteistyötä kehitetään entisestään. EU:n 27-jäsenmaasta 21 kuuluu sotilasliitto Natoon. Suomen Nato-jäsenyys olisi osoitus myös vahvasta kiinnittymisestä länsimaiseen turvallisuusyhteisöön.

Nils Torvalds:

-Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että olen jo pitkään puhunut Suomen Natoon liittymisen puolesta. Prosessi olisi ollut mutkattomampi viisi, kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten mutta kantani ei ole muuttunut.

Mauri Pekkarinen:

-Suomen voi ja meidän pitää voida itse määrätä osaltaan, Nato osaltaan, mahdollisesta liittymisestä. Aito Nato- optio on tärkeä. Pohjola on turvallisuuspoliittisesti vakaa alue. Liittyminen ei ainakaan nyt ole ajankohtainen.

Sirpa Pietikäinen:

-Suomi sinällään voi oman valintansa mukaan liittyä Naton jäseneksi, mutta Suomen tai Euroopan turvallisuusvajetta tämä ei yksin ratkaise. Erilaisia turvallisuusratkaisuja tarvitaan kriisien luonteen, koon ja alueellisuuden mukaan, aivan kuten vaikkapa Hämeenlinna tarvitsee oman poliisinsa, jonka tarvetta puolustusvoimat ei voi täyttää. Vastaavasti poliisi ei voi hoitaa puolustusvoimien tehtäviä. Nato on globaalien ja suurvaltakriisien työkalu ja sen pelotevaikutus toimii myös vain sellaisissa kriiseissä. Kukaan ei aloittaisi Krimin valtauksen vuoksi kolmatta maailmansotaa ja Venäjä sekä muut EU:n ulkopuoliset toimijat tämän tietävät. Siksi eurooppalaisissa eskalaatioissa tarvitaan myös eurooppalaista toimintakykyä.

-EU:n yhteisen puolustuskapasiteetin vahvistaminen ei ole vaihtoehto Natolle, vaan ne ovat toisiaan täydentäviä ratkaisuja. EU:n tulee vahvistaa yhteistä puolustusta ja kriisinratkaisukapasiteettia. Mikäli EU:lla olisi käytettävissään kaikkien jäsenmaidensa yhteinen puolustuskapasiteetti, se olisi maailman toiseksi suurin armeija. Siinä missä Nato ei ole toimiva ratkaisu alueellisissa kriiseissä, yhteinen eurooppalainen puolustus voi taata riittävän määrän lentokoneita valvomaan ilmatilaamme, merivoimien aluksia turvaamaan vesialueemme tai pataljoonia rajoillemme. Tähän ei yksikään jäsenmaa yksin pysty.

Elsi Katainen:

-En kannata Nato-jäsenyyttä, mutta mahdollisuus jäsenyydelle tulee pitää avoinna. Kannatan Suomen turvallisuuden kehittämistä verkostoituneen puolustusmallin kautta. Se tarkoittaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisäisen yhteistyön vahvistamisen lisäksi myös pohjoismaista yhteistyötä, kahden- ja monenvälisiä yhteistyösopimuksia sekä Nato-kumppanuutta.

-Puolustuksemme tulee jatkossakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Nato-jäsenyys on hyvä pitää avoinna ja mikäli liittoutuminen tulisi ajankohtaiseksi, on sillä oltava vahvat turvallisuuspoliittiset perustelut sekä yhteiskunnan laaja hyväksyntä.

Ville Niinistö (vastaa oikeastaan molempiin kysymyksiin samalla):

-Olen sitä mieltä, että nyt on aika keskustella Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä uudelta pohjalta. Euroopan turvallisuustilanne on murroksessa. Suomi on jo Euroopan unionin jäsen, osa läntistä arvoyhteisöä ja syvällä yhteistyössä myös puolustuksessa EU-puolustusyhteistyön, Nato-kumppanuuden ja kahdenvälisten järjestelyjen kautta.

-Venäjän lisääntynyt haikailu etupiiriajatteluun, Krimin miehitys ja Ukrainan konflikti sekä Valko-Venäjän diktatuuri haastavat perinteistä ajattelua. Onko sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen osalta enää alueen vakautta ja rauhaa turvaava tekijä vai lisäisikö Nato-jäsenyys asemamme selkeyttä?

-Venäjän lisääntyvä sotilaallinen aktiivisuus Ukrainassa tai muualla Euroopassa suhteessa naapurivaltioihinsa vahvistaisi epäilyt siitä, että sen etupiiriajattelu ei kunnioita naapurimaiden suvereniteettiä ja poistaisi uskottavuutta tilalta toimia liittoutumattomana idän ja lännen välissä. Venäjä on vakuutettava siitä, että sen aggressiiviset toimet ovat liennytyksen ja sen oman edunkin vastaisia.

-Suomen on edistettävä politiikallaan arvojaan, eli demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, pohjoismaisen hyvinvointimallin sekä sosiaalisesti vastuullisen markkinatalouden tulevaisuutta. Rauhan ja vakauden edistäminen on tärkeää. Mahdollista Nato-jäsenyyttä on peilattava myös siihen miten Suomi silloin voisi säilyttää Pohjolan ydinaseettomana ja edistää myös aseriisuntaa ja konfliktien liennyttämistä.

-Koska Nato-jäsenyys edellyttää mielestäni hyvin laaja kansalaiskeskustelua sekä selvää puolueiden enemmistön ja kansalaisten enemmistön tukea, ei Suomella ole nyt valmiutta hakea vielä jäsenyyttä. Siksi en myöskään itse kannata sen kiirehtimistä. Sen sijaan nyt on aika avata ensi kertaa todellinen keskustelu Suomen Nato-jäsenyyden reunaehdoista ja mahdollisesta ajankohdasta, jotta laajan enemmistön muodostuessa hakemuksen jättäminen voisi tulla mahdolliseksi.

Jari Mäkäräinen

Jari Mäkäräinen