Gazprom munii kultamunia, entinen liittokansleri liittyi sen riveihin
Vuosi 2021 oli ennätyksellisen hyvä venäläiselle kaasuyhtiö Gazpromille. Fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu ja kova kysyntä takasivat muhkeat tulot yhtiölle.
Venäjän valtio on Gazpromin enemmistöomistaja, mutta sillä on myös pienempiä omistajia, kuten saksalainen energiajätti E.ON. Yhtiön tärkeyttä Venäjälle korostaa se, että Venäjän presidentti Vladimir Putin istuu yhtiön johtokunnassa ja osallistuu lähes jokaiseen sen kokoukseen.
Yhtiöllä on huomattavia omistuksia unionin alueella. Esimerkiksi sen tytäryhtiö Astora omistaa Saksan ja Länsi-Euroopan suurimman maanalaisen maakaasuvaraston.
Venäjällä on useita kaasuyhtiöitä, mutta vain Gazpromilla on oikeus myydä kaasua ulkomaille.
Tilastokeskus Eurostatin mukaan Eurooppa saa noin 43 prosenttia maakaasustaan Venäjältä. Loput kaasusta tulee Norjasta, Lähi-idästä, Yhdysvalloista ja Pohjois-Amerikasta.
Euroopan unionin maiden keskuudessa toiset maat ovat riippuvaisempia Venäjän kaasusta kuin toiset. Pääsääntöisesti, mitä idempänä maa on, sitä todennäköisemmin se on riippuvainen Venäjältä tuotavasta kaasusta. Unionin suurin valtio ja energiankäyttäjä Saksa tuo 55 prosenttia kaikesta käyttämästään kaasusta Venäjältä.
– Gazprom käyttää markkina-asemaansa vaikuttaakseen kaasun hintaan. Se sääntelee hintaa sillä, miten paljon se tuo kaasua Euroopan markkinoille, sanoo energia-asiantuntija Georg Zachmann Bruegel-ajatushautomosta Deutsche Wellelle.
EU:n ja Gazpromin markkinakiista
Gazprom käyttäytyy oudosti, kun ottaa huomioon, että se ei vastaa korkeaan kysyntään, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen saksalaiselle Handelsblatt-lehdelle.
-Se, että yhtiö kuuluu Venäjän valtiolle, aiheuttaa epäilyjä sen luotettavuudesta, von der Leyen totesi.
Gazprom vakuuttaa, että se kunnioittaa pitkiä sopimuksia, mutta Zachmann sanoo, että yhtiö myy vähemmän maakaasua markkinoille lyhyillä sopimuksilla. Lyhyet sopimukset ovat olleet tärkeitä Euroopan unionin maille, koska ne ovat pyrkineet eroon riippuvuudestaan Gazpromiin pitkällä aika välillä.
Euroopan unioni on pyrkinyt luomaan yhtenäisiä kaasumarkkinoita unionin alueelle. Unionin tavoite on, että Gazprom toisi kaasun unionin ulkorajalle, jonka jälkeen jäsenmaat voivat myydä sen toisilleen. Näin esimerkiksi Saksa voisi ostaa kaasun ja myydä sen edelleen Puolaan tai Ukrainaan.
Gazprom puolestaan on pyrkinyt luomaan suoria asiakassuhteita pitääkseen riippuvuuden sen tuottamasta kaasusta korkealla. Esimerkiksi Unkari allekirjoitti sen kanssa sopimuksen yksinoikeudella ja sai hyvitystä hinnasta.
Saksa on ajanut itsensä nurkkaan
Siinä missä moni muu Euroopan valtio on pyrkinyt monipuolistamaan kaasutuontiaan ja vähentämään riippuvuuttaan yhdestä lähteestä, Saksa on uinut toiseen suuntaan ja päinvastoin pyrkinyt kasvattamaan riippuvuuttaan venäläisestä kaasusta ja siten Gazpromista.
Kauan suunnitellun Nord Stream 2 -kaasuputken on tarkoitus kulkea Itämeren pohjassa suoraan Venäjältä Saksaan. Muun muassa Yhdysvallat ja Puola ovat olleet kaasuputkea vastaan, koska katsovat sen vaarantavan Euroopan turvallisuuden ja vakauden.
Saksa on toivonut maakaasusta ylimenokauden vaihtoehtoa esimerkiksi sulkemilleen ydinvoimaloille, kun se pyrkii kohti vihreää siirtymää ja uusiutuvia energialähteitä.
Uusi kaasuputki sai tärkeän puolestapuhujan, kun Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder nimitettiin putkea valmistelevan yhtiön hallitukseen. Schröder istuu myös venäläisen öljy-yhtiön Rosneftin hallituksessa.
Viime perjantaina uutisoitiin, että hänet todennäköisesti nimitetään myös Gazpromin hallitukseen ensi kesänä. Schröder oli Saksaa nykyisin hallitsevan sosiaalidemokraattisen puolueen liittokansleri.
