Halla-aho Ykkösaamussa: Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon 90-luvulla, Ukrainaa tulee tukea aseviennillä
Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja, nykyinen kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli Seija Vaaherkummun vieraana Ylen Ykkösaamussa. Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä nousi keskustelussa voimakkaasti esille. Halla-ahon mielestä oikea aika liittyä olisi ollut 1990-luvun loppupuolella yhdessä itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa.
-Yhdeksänkymmentäluvulla oli parempi mahdollisuus liittyä, kun Venäjälläkin oli jonkinlaisia trendejä kohti länsieurooppalaista ajattelua. Toisaalta Länsi-Eurooppaa ja Suomea vaivasi silloin jonkinlainen naiivius, luultiin että voimapolitiikan ja etupiiriajattelun aika on ohi. Naton tehtäväksi nähtiin rauhanturvaoperaatiot ja muut sen kaltaiset ja Suomessa katsottiin, että sellaisiin voimme osallistua muutenkin. Oli virheratkaisu olla menemättä. Olisi ollut hyvä, että olisimme liittyneet silloin 90-luvun loppupuolella.
-Nyt kysymys jakaa perussuomalaisten jäseniä ja äänestäjiä. Kannattaisi tervehdyttää Nato-keskustelun ilmapiiriä siten, ettei demonisoida eri mieltä olevia, täytyy punnita perusteluja eikä motiiveja.
Nato-optio on Halla-ahon mielestä hieman ”hyvää päivää kirvesvartta -tyyppinen” tapa vastata kysymykseen kyllä vai ei, jonkinlainen kompromissi niitten välillä.
-Optiosta ei ole kirjausta eikä Suomi voi yksipuolisesti päättää, että sillä olisi oikeus vaikkapa kesken kriisin liittyä Natoon. Elämme poikkeuksellisia ja herkkiä aikoja, monilla nykyisillä jäsenmailla on halua ylläpitää hyviä suhteita Venäjän kanssa, se pitää ottaa huomioon.
-Se, mistä on puhuttu vähemmän on se, että Nato-optiomme ei ole niin yksinkertainen asia, kuin sen maalataan olevan. Ei kannata mukavuussyistä pettää itseään, että voisimme odottaa, kunnes olemme sotilaallisten toimien tai sotilaallisen uhan kohteena. Että voisimme silloin lähteä hakemaan jäsenyyttä.
Ukrainan tilanne
Halla-aho pitää tilannetta Ukrainassa huolestuttavana, mutta kehottaa pohtimaan minkälaisen viestin annamme Venäjälle.
-Venäjällä varmasti pohditaan, mikä on lännen reaktio, mikä on se hinta, minkä hyökkäyksestä joudutaan maksamaan, onko se sellainen, minkä se on valmis maksamaan.
Halla-aho pitää lännen suoranaista sotilaallista apua Ukrainalle epätodennäköisenä.
-Pitäisin epätodennäköseinä, että Nato tai muut lähettäisivät omia joukkoja Ukrainaan. Eikä sellaiseen ole sopimuksien mukaista velvoitetta. Natolla on tosi paikan tullen vaikeaa huolehtia Baltian maidenkaan puolustuksesta. Puhtaan sotilaallisessa mielessä Ukraina voi jäädä yksin.
-Paras tapa ehkäistä Venäjän hyökkäys Ukrainaan, on auttaa Ukrainaa puolustautumaan. Ukrainan mahdollisuudet puolustautua ja tehdä uskottava pelote ovat aivan hyviä. Tukea voidaan Ukrainalle antaa monin tavoin. Suomen periaate aseviennissä ollut aivan hyvä, mutta kun on kyse hyökkäysuhan alaisena olevasta maasta, niin asevientikielto ei tue sitä maata, vaan hyökkäävää maata, jos emme voi viedä sinne aseita. Toinen kysymys on se, millaisia käytännön mahdollisuuksia Suomella on tukea Ukrainaa – mutta nykyinen periaate aseviennistä ei oikein sovellu Ukrainan kysymykseen.
Pienet ja isot maat eri asemassa EU:ssa
-Voimme ajatella positiivisesti, että on hyvä että EU:n jäseninä olemme osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, täysin itsenäisenä agenttina Suomi joutuisi sekä idän että lännen paineen puristukseen. Pakotetoimilla on varmasti taloudellisia ja muita vaikutuksia Suomeen.
Kriisi tuo Halla-ahon mielestä esiin sen, miten vaikeaa on luoda yhteistä eurooppalaista ulkopolitiikkaa, joka huomioisi myös pienten maiden edut.
-Venäjä näyttäytyy aivan toisin pienille rajamaille kuin suurille ydinasevaltioille, kuten esimerkiksi Ranskalle. Kriisi asettaa pienet Keski-Euroopan maat hyvin hankalaan ja vaaralliseen asemaan, suurilla on intressejä tehdä sopimuksia pienten pään yli suoraan Venäjän kanssa.
Ukrainan pakolaiset
Kysymystä, voisiko Suomi auttaa Ukrainasta pakenevia, piti Halla-aho ainakin sosiaalisessa mediassa esitettynä hieman perussuomalaisia ”lällättelevänä”.
-Emme pidä humanitaarista maahanmuuttoa ratkaisuna maailman pakolaisongelmiin. Tosiaalta pakolaissopimukset luotiin aikanaan juuri tämänkaltaisia tilanteita varten. Jos ukrainalaiset pakenevat akuuttia sotatilannetta, sellaisten ihmisten auttaminen vastaa paremmin pakolaissopimusten henkeä. Mutta ei kannata mennä asioiden edelle. Tehdään päätös jos sen aika tulee.
