Kauppaneuvos Kyösti Kakkosen taidekokoelmasta ammentava näyttely avautui EMMAssa

Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa on avautunut Collection Kakkonen -näyttely, jossa on esillä noin 700 suomalaisen keramiikka- ja lasitaiteen teosta kauppaneuvos Kyösti Kakkosen laajasta taidekokoelmasta.

Aikajänne on näyttelyssä laaja, teoksia on 1800-luvun lopusta aina vuoteen 2022 saakka. Collection Kakkonen -näyttelyssä on töitä esillä töitä noin 40 taiteilijalta, mukana on kansainvälisesti merkittäviä tekijöitä ja tulevaisuuden lupauksia.

Kokoelman esillepanoa varten näyttelykeskus WeeGeelle on rakennettu 1000 m² kokoinen näyttelytila, jossa uusi kokonaisuus saa uljaat kehykset. Kyseessä on pysyvä näyttely, jonka teoskokonaisuutta muokataan aika ajoin.

Viime viikon torstaina avautuneessa näyttelyssä on EMMAn mukaan käynyt todella vilkkaasi museovieraita.

Kaikki alkoi Ruotsissa

Kyösti Kakkonen sai kipinän taiteen keräämiseen jo opiskeluaikoinaan nähtyään Tukholman Moderna Museetissa kansainvälisen taidemaailman tähtien näyttelyitä. Nuorena Kakkonen viehättyi öljymaalauksista, mutta kultakauden taiteilijoiden työt olivat jo silloin hyvin kalliita. Kakkonen päätti keskittyä keräilijänä suomalaiseen designiin aikana, jolloin Kakkosen mukaan Suomessa kerättin vain öljymaalauksia.

-Designia vähän vähäteltiin, joka oli minun kannaltani hyvä asia, tämä oli sitä eniten tunnettua suomalaista taidetta kansainvälisesti. Pääsin opiskelujen jälkeen näitä hienoja teoksia hankkimaan, Kakkonen toteaa.

Kakkosen taiteenkeräily alkoi tosissaan keraamikko Toini Muonan kuolinpesän hankkimisesta. Painopiste keräilyn alkuvuosina oli kansainvälisesti palkittujen, muotoilun suurten nimien kuten Kaj Franckin, Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan tuotannoissa.

Taidekokoelma houkuttaa kansainvälistä yleisöä

Kakkonen painottaa oman kokoelmansa kansainvälistä merkitystä, suomalainen design tunnetaan paremmin maailmalla kuin kultakautemme taidemaalarit.

-Suuri yleisö ulkomailla tuntee Aalto-maljakon, Schjerfbeckin tai kultakauden tähtimaalarit tuntee vain museoväki, Kakkonen kuvaa.

Kakkonen tekee nykyään noin 10 000 teosta kattavan kokoelmansa puitteissa laajasti yhteistyötä eri museoiden kanssa kansainvälisesti, kiinnostusta kokoelmaa kohtaa riittää. Kokoelman töitä on myös jatkuvasti lainassa ulkomailla. Kokoelmasta voi helposti muodostaa näyttelyn yhden taiteilijan teoksiin pohjautuen. Kakkonen painottaa, että näiden näyttelyiden kautta Suomi-brändäys jatkuu.

-Japanissa avautui juuri marraskuussa lasinäyttely. Normaalitilanne on se, että kokoelmastani on ollut Euroopassa kolme näyttelyä yhtä aikaa esillä, Kakkonen kertoo.

Kakkonen odottaa erityisesti ensi kesänä ulkomaisten turistien, erityisesti aasialaisten matkaajien saapuvan sankoin joukoin EMMAan kokoelmansa äärelle.

Mistä teoksia hankitaan?

Kakkonen painottaa kehittävänsä taidekokoelmaansa jatkuvasti, uusia hankintoja tehdään kokoajan, viimeksi tällä viikolla. Taidekeräilijä tekee ostojaan huutokaupoista ja myös kokoelman tunnettavuus auttaa; teoksia tarjotaan ostettavaksi.

-Seuraamme intendenttini Juhani Kukkosen kanssa kansainvälisiä huutokauppoja. Tässä on ollut mahdollisuus palauttaa paljon töitä erityisesti Ruotsista. Suomi oli köyhä maa ennen sotia ja sotien jälkeen ja arvokkaan myyntinäyttelyt olivat pitkälti Ruotsissa. Ruotsin huutokaupoista on tullut paljon töitä kokoelmaan, samoin Yhdysvalloista ja Italiasta, jossa monet taiteilijat työskentelivät. Myös Saksa-Belgia-linjalta on tullut paljon teoksia. Kakkonen toteaa.

Taiteelle lisää tukijoita

Kakkonen on kerännyt taidetta 35 vuotta ja myös tuoreen näyttelyn teokset tuntuvat kuin omilta lapsilta. Collective Kakkonen -näyttelyssä erityisen tärkeä teos Kakkoselle on Birger Kaipiaisen teos Helmilintu vuodelta 1960. Kuovia esittävän linnun sisällä on kelloja, joiden viisarit osoittavat sattumoisin kellonaikaa 12.15. Se on myös Kakkosen syntymäaika.

Kakkosen mukaan taiteilijoita ei tueta riittävästi Suomessa. Hän toivoo lisää tukea valtiolta, mutta kauppaneuvoksen mukaan myös yritysten tulisi tehdä enemmän:

-Harmittaa kyllä tämän päivän linjaukset yritysmaailmassa, ei oikein ole enää sitä kovaa tahtoa, katsotaan vain numeroita eikä vain kansallista kulttuuria tai hyvinvointia, jota taide voi tuottaa omalle henkilökunnalle.