Kirja-arvio: Enemmän kuin Alastalon salissa tekijä

Laura Kokko: Volter Kilpi (SKS Kirjat)

Laura Kokon elämäkerta Volter Kilvestä on todellinen täysosuma ja – siltä tuntuu – rakkauden työ. Se  saa Kilpeen jo tutustuneen lukijan hykertelemään riemusta, kun kirjojen taustat ja niiden tekijän elinolosuhteet paljastuvat pikku hiljaa, hieman samaan tapaan kuin Kilven oma Saaristosarja kammitsoi lukijansa vähän kerrallaan taikapiiriinsä. Niille, joille Kilven tuotanto on tähän mennessä tuntematonta, avaa se merkittävämpiin kuuluvan kirjailijamme elämää tavalla, joka toivottavasti saa toistaiseksi epäröineen ihmisen tarttumaan kirjoihin ilman jossain kaukana häämöttävää palkintoa t-paidan tai uroteon tehneen sankarin maineen muodossa. 

Kokko tuo nimittäin Kilven mestariteoksen ja itse Kilvenkin tässä teoksessa jotenkin lähelle ja ihmisen tasolle. Ei Kokko Kilven neroutta kiellä, mutta laajaan arkistomateriaaliin tukeutuen hän murtaa varsinkin Alastalon salissa-kirjan kautta syntynyttä myyttiä jotenkin täysin vaille ymmärrystä jääneestä poikkeusihmisestä, jonka elämään olemme sitten myöhemmin me kirjailijan työn ihailijatkin halunneet lisätä sinänsä tarpeetonta Aleksis Kiveen vertautuvaa tragediaa. Tai kyllähän Kilpi Kiveen vertautuu, mutta vain sen kirkkaasti loistavan auringon takia, mikä heidän molempien suomen kielellä tekemässä työssä yhä valaisee. Kuten Kilpi itse kirjoitti: 

“Sen tunnustuksen puutteen vuoksi, joka työni osaksi on tullut sekä sen ensi vaiheessa että sen nykyisessä kaudessa, on itsetietoni ehkä ylipaisutettu, mutta kipeä sisäinen tietoni on, että ilmaisun tiheydessä ja kieltä luovassa mahdissa on minun proosani kirjallisuudessamme laadultaan ainoastaan Aleksis Kiven proosaan verrattavaa kvaliteettia.”

Elämäkerran perusteella Kilpi eli ihan ehyen elämän ja sai kunnioitusta sekä kirjailijan työstään että varsinaisesta elämänurastaan kirjastoihmisenä. Ei väärinymmäretystä ja hyljätystä nerosta kovin helposti maalauteta jo elinaikana muotokuvia julkisten rakennusten seinille tai anneta Valtion kirjallisuupalkintoa kolmeenkin kertaan, muista apurahoista ja palkinnoista puhumattakaan. Mutta ehkä Alastalon salin alkujaan melko vaatimattomat painosmäärät ja sen maine jotenkin aivan erityisen vaikeana romaanina on tällaistakin mielikuvaa miehestä kirjojen takana ylläpitänyt. Ja onhan alkujaan varmasti jonkinlaisena sisäpiirivitsinä ylläpidetty ”olen lukenut Alastalon salin” -kultti myös edesauttanut tuntemattoman neron mainetta. Jos minulta kysytään, kulttiin ei kuitenkaan löydy itse kirjasta syytä: se on kuin tositeeveestä tuttua lähes reaaliaikaista kerrontaa eikä mitenkään vaikeata ymmärtää. Kiitos Laura Kokko, kun otit kirjaan mukaan Volter Kilven oman, vaikkakin ironisen, kuvauksen kirjasta: ”Se on hyvin tasainen ja rauhallinen kertomus, joka ei ahdista kenenkään sydäntä ja päättyy onnellisesti.”

Kirjassa on yhteensä noin 700 sivua, mutta kunnon elämäkertatutkimukselle sopivasti on niistä sivuista yli 130 viitteitä, luetteloita ja muuta sellaista. Itse elämäkerta loppuu sivulle 569 ja – tämä on tärkeätä – Alastalon salissa ilmestymiseen päästään toiseksi viimeisessä luvussa 13 ja sivulla 471. 

Se ei siis pyöri Saaristosarjan ympärillä, vaan todellakin kertoo Volter Kilven elämästä ennen sitä. Se luo jämäkät pitkospuut kulkea yli hämärän suon, mikä monelle saattaa olla se mielessä väikkyvä Alastalon salin tekijän elämä. Pakkohan sen on ollut olla jotenkin pitkäpiimäinen, kun siitä ei ole niin paljoa puhuttu. Kansallisbiografiakin tyytyy kertomaan jotenkin niukasti itse elämästä: ”Mutta muuten Kilpi joutui joitakin kirjoituksia ja arvosteluja lukuun ottamatta moneksi vuodeksi tyytymään kirjastotyöhön, jonka paras vastapaino oli harmoninen perhe-elämä.” 

Vaan nyt puhutaan tai kirjoitetaan! Laura Kokko on tehnyt perusteellisen ja monipuolisen kokonaiskuvan Kilven elämästä. Se tosiaankin rakentuu runsaan alkuperäisaineiston ympärille ja siihen tukeutuen, onneksi myös innoittuen. Ja se innoitus tarttuu, kirjaa on vaikea laskea käsistään. Volter Kilven elämä ja kirjeenvaihtohan oli, hitto vieköön, jopa jännittävää. 

Lukijan on helppo yhtyä kirjan tekijän kiitoksiin apurahoista: WSOY:n kirjallisuusssäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Koneen säätiö sekä Alfred Kordelinin säätiö ovat tehneet todellista kulttuurityötä tämän kirjan tekemistä tukiessaan. Mutta toki suurimman kulttuurityön on tehnyt sen kirjoittaja, Laura Kokko. Aivan heti ei mieleen tule antoisampaa kirjailijaelämäkertaa. 

Kirjaa on jo saatavilla, mutta se julkaistaan virallisesti Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla 13.7.

Jari Mäkäräinen

Jari Mäkäräinen