Kirja-arvio: Kirja Muskasta myötäelää ajan, jolloin rock tuli Suomeen

Sauli Miettinen: Muska (Like)

Seitsemänkymppisen Muskan elämäkerta on vetävää tekstiä. Sitä on iloa lukea. Vaikka detaljeja ja ihmisiä on paljon, pysyy kaikki Sauli Miettisen hyppysissä. Moni elämäkerta jotenkin tukehtuu siihen, että monenlaista hienoa tekemään ehtineen päähenkilön elämästä yritetään kertoa aivan kaikki. Lopputulos muistuttaa silloin usein jonkinlaista cv:n ja todistelun ristisiitosta: katsokaa, minä tein tämänkin. 

Muskassa ei myöskään kikkailla rakenteilla tai narratiiveillä. Kirjan yli 350 sivua käyvät rauhallisesti ja perinteisesti läpi Muska Marija Babitzinin vaiheikkaan elämän. Samalla se avaa suomalaista musiikki- (ja vaate!) bisnestä tavalla, jota ei usein ole tehty. Pieni markkina-alue on pientä bisnestä. Paitsi joskus harvoin kun tulee täysosuma, mutta ei silloinkaan kauaa. 

Kirjan yksi merkittävä puoli on siinä, miten se myötäelää ajan, jolloin rockmusiikki tuli Suomeen. 

Tämä pysäyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”Suuri murros alkoi The Beatlesin ja The Rolling Stonesin myötä. Tuli Led Zeppelin ja kaikki. Sellaista aikaa ei enää tule uudestaan”. 

Siinä se. Tuli yksi isoimmista kulttuurisista asioista moneen sukupolveen, aivan kuin aikoinaan elokuva, jazz tai vaikkapa se orkesterimusiikki, mitä myöhemmin on alettu kutsua klassiseksi musiikiksi. Muska ja kumppanit olivat aikansa cooleinta porukkaa ja vieläpä harvoja, joilla oli kosketusta suoraan alkulähteille Härmän rajojen ulkopuolelle. 

Monia saattaa yllättää, että Muska ei ole satsannut musiikkiuraansa täysillä juuri koskaan. Kirjan toinen päähenkilö on – oikestaan Muskan kanssa melko tasa-arvoisesti – Muskan puoliso Hannu ”Kala-Hande” Salakka. Salakan kanssa rakentuu jännittävä ura rocklaulajasta iskelmän paineessa, keikkamyyjästä ja promoottorista vaatebisnekseen ja Euroopan kiertueiden kautta lopulta asumaan Los Angelesiin. Välillä sillat ehkä palavat tai niitä poltetaan, välillä kumppanit suorastaan kusettavat.

Salakan kautta kirjaan tulee mukaan myös purevaa kritiikkiä suomalaisia alan toimijoita ja instituutioita kohtaan. Joitakin melko runsas ”Härmän” mollaaminen voi harmittaakin, mutta kyllä sen voidaan katsoa myös ylösrakentavan kokonaisempaa kuvaa kaikesta, myös päähenkilöidensä henkisestä virityksestä eri vaiheissa. Ja kaikille minkäänlaisen juorukulttuurin ystäville se on vitriolin makunsa vuoksi liki pakollista luettavaa. 

Kirja vihkii lukijansa myös Babitzinien laajan suvun asioihin ja onneksemme siltä osastolta on kai Muskan veljen Ykän tekemänä luvassa lisääkin. Suvun tarina kenraaleineen ja aatelisineen, tuttavapiiriin kuuluneine Tshehoveineen ja Tshaikovskeineen on lievästi sanottuna mielenkiintoinen. 

Aina ei tähtien tai idolien tapaaminen jätä hyvää fiilistä. En tiedä onko kirjassa jotakin Muskan veljeltään Kirkalta oppimaa: Kirka kun oli mestari jättämään tuntemattomillekin hyvän olon tapaamisesta. Mutta sellainen fiilis tästä tapaamisesta jää. Ja moni meikäläisen musiikkihistorian tapahtumakulku ja ihminen tulee lähemmäksi ja ymmärrettävämmäksi. Sen rohkaisemana kannattaa myös etsiä käsiin Muskan muitakin levyjä kuin niitä paria ensimmäistä ja kuunnella miten ne avautuvat pienten studio- ja syntytarinoiden kautta. 

Jari Mäkäräinen

Jari Mäkäräinen