Kirja-arvio: Tämä on kaikkien aikojen svengaavin Kekkos-kirja
Gordon F. Sander, Kansalainen Kekkonen – Suuri suunnitelma. WSOY 2021
Hyvää kannatti odottaa – vaikka en projektista ollut aikaisemmin kuullutkaan tai en ainakaan ollut muistanut sitä. Mutta Kansalainen Kekkonen on kahdeksan vuoden työn tulos. Pitkän linjan yhdysvaltalainen toimittaja ja tietokirjailija Gordon F. Sander on tiivistänyt siihen merkittävää Suomi- ja Kekkos-tutkimustaan ja näyttää, miten kirjoitetaan historiasta täysin asiallisesti mutta mukaansatempaavasti, jopa jännittävästi. Sanoisinkin, että Kansalainen Kekkonen on kaikkien aikojen svengaavin Kekkos-kirja ja se ehdottomasti kuuluu suositeltavien Kekkos-historiikkien kärkipäähän.
Kirja keskittyy Urho Kekkosen ensimmäisen kauteen ja oikeastaan sekä Kekkosen että Suomen Neuvostoliitto-suhteiden kahteen kulmakiveen: yöpakkasiin ja noottikriisiin. Jännittävimmät hetket kirja rekonstruoi melkein päivä päivältä hieman elokuvien tai jännitysromaanien tapaan. Ja metodi toimii – vaikka tapahtumat ovat tuttuja ja moneen kertaan tulkittuja, saa Sander niistä silti paljon uutta irti. Ei vähiten laajan aineistonsa takia, käytössä on suomalaisten lähteiden lisäksi ollut myös USA:n hallinnon virallisia ja hieman epävirallisempiakin muistiinpanoja.
Kirjan kuvaamaan ajankohtaan osuneesta Kekkosen ja John F. Kennedyn tapaamisesta Sander kertoo seikkaperäisesti sekä molempia presidenttejä että heidän keskustelujaan syvällisesti arvioiden. Sander pystyy erityisesti amerikkalaisen historioitsijan ja Kennedyn avustajan Arthur M. Schlesingerin muistiinpanojen perusteella viemään lukijan kuin kärpäsenä kattoon tapaamiseen, mikä kaikesta päätellen teki aivan aidon vaikutuksen molempiin valtiomiehiin.
Yöpakkaset ja noottikriisi tekevät Sanderin mielestä ymmärrettäväksi koko Kekkosen myöhemmän toiminnan. Niissä hän ylitti rajan, mitä J.K. Paasikivi ei koskaan ylittänyt mutta pelkäsi (aivan oikein) Kekkosen joskus ylittävän: antaa Neuvostoliitolle veto-oikeuden Suomen politiikkaan ja pääsyn sanelemaan poliitikkojen ja puolueiden hallituskelpoisuudesta. Kekkonen teki pelistä Neuvostoliiton johtajien kanssa Suomen kohtalonkysymyksen ja huolehti samalla olevansa ainoa pelaajamme siinä pelissä. Yhdysvallat olisi ollut halukas tukemaan sekä taloudellisesti että poliittisesti Suomea itsenäisempään linjaan Neuvostoliiton kanssa, mutta siitä Kekkonen kieltäytyi.
Sander ei kuitenkaan tee kirjassaan Kekkosesta konnaa, vaan piirtää monipuolisen ja sävykkään kuvan historiamme yhdestä merkittävimmistä johtajista. Se on komeaa työtä kirjallisesti ja aineistonhallinnan suhteen. Itse olen jopa aistivani Sanderissa ”fellow Kekkonen enthusiastin” piirteitä ja siksi – vaikka kopioni e-kirja onkin – laitan kirjan hyllyyni kunniapaikalle Juhani Suomen Kekkos-elämäkertasarjan ja kirjassakin usein mainitun Max Jakobsonin kirjojen viereen.
Suomalaiselle lukijalle kirja on myös vastaus meitä usein askarruttavaan kysymykseen – mitä ne muualla meistä oikein ajattelevat. Eivät kovinkaan usein juuri mitään, mutta joskus satumme olemaan suuremmissa kuvioissa niin tärkeässä roolissa, että pääsemme ihan otsikoihin ja värifilmille (kuten Mauno Koivisto muistaakseni joskus median innokkuudesta lohkaisi). Talvisota oli sellainen ajankohta ja niin oli Berliinin kriisin ympärille kietoutunut noottikriisikin. Vaikka pieni sisukas Suomi ei aina ole maailmalta lämpimiä sanoja ja huomiota enemmän saanutkaan, niin maabrändin kannalta nekin ovat olleet tärkeitä hetkiä.
Ja tulee kirjan esiin nostamasta Yhdysvaltojen aivan aidosta tarjouksesta auttaa Suomea taloudellisesti ja poliittisesti pysyttelemään hieman kauempana Venäjän tukahduttavasta syleilystä mieleen kaikenlaista. Toisenlaiseenkin historiaan oli hetkisen verran ikkuna auki. Mutta sen ikkunan kansalainen Kekkonen meiltä, kansaltaan, kysymättä nopeasti sulki.
