Kulttuurialalla mitta täynnä koronarajoituksista – “Pannaan vaihteen vuoksi Ikeat, Gigantit ja kauppakeskukset kiinni”

Hallitus linjasi tiistaina, että nykyisiä rajoituksia epidemian hillitsemiseksi on jatkettava helmikuun puoliväliin saakka. Käytännössä se tarkoittaa monen muun asian lisäksi sitä, että sisällä järjestettävät yleisötilaisuudet pysyvät kiellettyinä ainakin siihen saakka. Pelkona ainakin kulttuurialalla on se, että rajoituksia jatketaan ”varmuuden vuoksi” pitempäänkin. Siellä alkaakin olla mitta täynnä.

Helsinkiläisen teatteri Rollon johtaja Sanna Monto näkee tilanteen epäreiluna juuri kulttuuritoimijoille. Hän kertoo asiasta facebookissa näin:

Hallituksen linjaus oli, että rajoituksia jatketaan helmikuun puoliväliin. Malmitalon (joka kuuluu Helsingin Kaupungille) linjaus on, että yleisötilaisuudet kielletään helmikuun loppuun asti! (Meillä sinne varaus oman esityksen järjestämiseksi 18.2.) Raahen kaupunki perui (kolmannen kerran) tilaamansa esityksen ja linjaus siellä on, että ”mitään ei järjestetä KOKO KEVÄÄNÄ!”

Nämä ”varmuuden vuoksi” ylireagoinnit on aivan uskomattomia ja täysin perusteettomia! Lapset saa kyllä vaikka painimatolla pyöriä nenä toisen suussa mutta eivät saa tulla isoon yli kaksisataapaikkaiseen, ilmastoituun saliin istumaan turvavälein paikoillaan 45 minuutin teatteriesityksen ajaksi.

Ihmiset ei tajua, että näillä ”lyhytaikaisillakin” rajoituksilla ja ylipäätään tavalla, jolla tätä vallitsevaa tilannetta nyt hoidetaan, on todella pitkäkestoisia vaikutuksia. Meidän pienen teatterin kohdalla se saattaa merkitä koko kevään toiminnan kaatumista, eikä sillä ole mitään tekemistä koronan leviämisen hillitsemisen kanssa. 

Jos lapset saa liikkua vapaasti kaikkialla muualla paitsi kulttuuritarjonnan parissa, niin mihin se perustuu?

Toisille palkankorotuksia, toiset maahanpoljettuja

Kirjailija Juha Itkonen on ollut aktiivinen kulttuuriväen ääni koronapolitiikassa jo pitkään. Hän Sanna Monton tapaan näkee asian ennen kaikkea tasa-arvokysymyksenä.

Vaikuttaa kyseenalaiselta, missä määrin rajoituksilla ylipäätään pystytään vaikuttamaan omikronin kulkuun. Sehän jyrää läpi, ja THL:n eilisen lausunnon mukaan tautihuippua siirtämällä saatetaan saada jopa enemmän sairaalahoitoa vaativia tapauksia. 

Mutta mikäli sulkutoimet katsotaan edelleen välttämättömiksi, miksei sitä terveydenhuollon kantokykyä suojeltaisi ihan vain vaihteen vuoksi vaikka nyt niin, että pannaankin Ikeat, Gigantit ja kauppakeskukset kiinni? En kannata ajatusta “kurjuutta kaikille”, mutta vielä vähemmän ajatusta “kurjuutta sattumanvaraisesti aina ja yhä uudestaan samoille, koska se nyt lainsäädännöllisesti on mahdollista”.

Nämä samat nimittäin alkavat olla aika lailla maahan poljettuja. Kulttuuri- ja tapahtuma-ala, liikunta-alan yrittäjät, ravintoloitsijat –  tätä on yksinkertaisesti nyt jatkunut niin kauan, eikä mikään ole muuttunut. Samoilla tykeillä ammutaan samalla tavalla summittaisesti ja kummallisen kevytmielisesti, niin kuin tietyillä aloilla toimivien ihmisten elinkeinoilla ja elämänkohtaloilla ei olisi ollenkaan väliä. 

Samaan aikaan suurin osa yhteiskunnasta pyörii täysin normaalisti. Työehtosopimusneuvotteluja käydään ja palkankorotuksista neuvotellaan. Kun tätä todellisuutta katsoo pandemiasta pahiten kärsineiden ja edelleen rituaalinomaisesti kuritettavien alojen näkökulmasta, se näyttää irvokkaalta. Ja ihan samanlaisia suomalaisia ihmisiä näilläkin aloilla toimii ja yrittää. 

Mitähän tässä enää osaisi toivoa? Ehkä armoa. Antakaa sitä.