Li Andersson: Tämä olisi ollut ykkösvaihtoehto, mutta olen valmis hyväksymään Naton
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson kertoo pitkässä blogikirjoituksessaan, miksi hän on valmis hyväksymään Suomen liittymisen Natoon. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän enemmistö on ollut Natoa vastaan, mutta gallupien mukaan kannattajissa on jo enemmän jäsenyyden kannattajia kuin vastustajia.
“Tiedämme, että Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut myös monien vasemmistoliittoa äänestävien ja puolueen aktiivien näkemyksiä. Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan myös selvä enemmistö vasemmistoliiton äänestäjistä on nyt Nato-jäsenyyden kannalla. Toisaalta on edelleen monia, joille sotilaallisen liittoutumisen vastustaminen on tärkeä osa omaa aatemaailmaa ja, jotka eivät näe, että liittoutuminen lisäisi Suomen turvallisuutta”, Andersson kirjoittaa.
Hän käy läpi, miten Venäjä omilla toimillaan murskasi ajatukset siitä, että Suomi pärjäisi nykyisellä ratkaisulla.
“Vaikka Suomi ei ole Ukraina, eikä ole mitään merkkejä siitä, että Suomeen kohdistuisi mitään sellaisia poliittisia tai strategisia intressejä kuin Ukrainaan on kohdistunut, on tosiasia silti se, että arvioimme naapurimme väärin. Oletimme, että tällainen laaja maasota naapurimaa Ukrainaa vastaan ei alkaisi. Tämä on keskeinen seikka, joka on romuttanut monen suomalaisen luottamusta. Se on romuttanut monien luottamusta Venäjään; luottamusta mahdollisuuteen palauttaa ennalleen ne naapuruussuhteet, mitkä maidemme välillä on ollut, sekä luottamusta omien nykyisten turvallisuusratkaisujemme riittävyyyteen, sen varalle, että pahin joskus voisi tapahtua”, Andersson myöntää.
Hänen ykkösvaihtoehtonsa uudeksi ratkaisuksi olisi ollut EU:n turvatakuiden vahvistaminen.
“Henkilökohtaisesti näen, että EU olisi ollut paras vaihtoehtoinen ratkaisu sille, mitä monet suomalaiset nyt toivovat Suomen saavan Natosta, eli pidäkkeen hyökätä tähän maahan. Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen artikla 42.7, joka koskee jäsenmaiden keskinäistä avunantoa on nimittäin myös turvatakuu. Se toteaa yksiselitteisen selvästi, että jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan toisiaan, jos yksi jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi”, Andersson kirjoittaa.
Andersson kuitenkin huomauttaa, että eurooppalainen vaihtoehto on tyrmätty sillä, että EU:lla ei ole olemassa olevia rakenteita tai käytäntöjä yhteiselle puolustukselle: yhteinen puolustus on sodan hetkellä olemassa vain, mikäli siihen valmistaudutaan ja sitä harjoitellaan myös rauhan aikana.
“Vaikka näen mahdollisessa päätöksessä myös riskejä, olen valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden, koska se on Suomen kansan ja Suomen eduskunnan selvän enemmistön tahtotila. Olen valmis hyväksymään sen, että itse parhaana pitämäni vaihtoehto, eli eurooppalainen yhteistyö ei nykytilanteessa tarjoa samanlaista realistista ratkaisua. Meidän olisi pitänyt ymmärtää rakentaa tätä vaihtoehtoa jo paljon aikaisemmin”, Andersson summaa.
