Markku Ruotsila: Pohjustiko Bidenin kyvyttömyys Ukrainan sodan?

Yhdysvaltain mahdollisuudet auttaa venäläisten hyökkäyksen uhriksi joutuneen Ukrainan kansaa sen eloonjäämistaistossa ovat vähäiset. Mahdollisuudet olisivat vähäiset siinäkin tapauksessa, että uskallusta, päättäväisyyttä ja todellista johtajuutta löytyisi, mutta näiden puuttuessa optiot ovat kerta kaikkisen harvat ja ukrainalaisia vain vähän auttavat.

Sota olisi ehkä voitu estää uskalluksella ja päättäväisyydellä, mutta näitä ei ollut tarjolla. Nyt on näitä entistäkin vähempi syy odottaa.

Mikään Joe Bidenin menneisyydestä tiedetty ei anna perustetta olettaa, että tämä mies nyt yhtäkkiä ottaisi käyttöön kaikki ne arsenaalistaan löytyvät keinot – paitsi taloudelliset ja diplomaattiset, myös kyber- ja informaatiosodan aseet ja varsinaisen asevoiman – joiden koordinoidusta käytöstä hän on tähänkin asti kieltäytynyt.

Läpi Ukrainan sodan pohjustaneen kriisin Biden toisti toistamistaan, kuinka Yhdysvallat ei tulisi taistelemaan Ukrainan rinnalla, jos se joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Tammikuussa hän jopa ilmoitti koko maailmalle, että pieni hyökkäys ei välttämättä johtaisi suuriinkaan vastatoimiin. Viimeksi venäläisten täyshyökkäyksen aattona hän vakuutti sormeaan heristellen Yhdysvaltain suojelevan vain Nato-liittolaisia eikä koskaan ketään muuta.

Biden uhkaili kyllä talouspakotteilla, mutta kaikki tiesivät vallan hyvin, ettei niillä olisi mitään todellista vaikutusta Venäjän valtaa pitäviin. Hänen hallintonsa siirteli pieniä määriä Yhdysvaltain taistelujoukkoja lähemmäs Ukrainaa, mutta kaikki tiesivät vallan hyvin, ettei näillä toimilla ollut pelotevoimaa. Ennen pitkää hän tarjosi Ukrainalle pienimuotoista aseapua, mutta kaikki tiesivät vallan hyvin, ettei maa pystyisi sillä pitkäänkään suojautumaan itäisen vihollisen vyöryltä.

Sivuutti kenraalit

Lyhykäisesti sanottuna Joe Bidenin kyvyttömyys estää Ukrainan kriisin laajentuminen täysimittaiseksi hyökkäyssodaksi muodostaa hänen muutenkin epäonnisen virkakautensa suurimman yksittäisen epäonnistumisen – ja massiivisen sellaisen, historiallisen luokan katastrofin, jonka seuraamukset tullaan tuntemaan läpi maailman vielä hyvin pitkän aikaa.

Biden on aina uskonut diplomatiaan, aina ja yli kaiken – silloinkin, kun sen toimimattomuus on ollut kaikkien muiden nähtävissä. Hän on myös lähtökohtaisesti vastustanut lähes kaikkea kenraaleiden hänelle koskaan ehdottamaa – jopa näiden suositusta vuonna 2011 Al-Qaedan terroristijohtaja Osama bin-Ladenin surmaamiseksi.

Ja tämä mies on aina pitänyt itseään ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylivertaisena asiantuntijana – vaikkakin, kuten totesi jo vuonna 2014 ex-puolustusministeri Bob Gates, hän on oikeasti ollut ”väärässä miltei jokaikisessä suuressa ulkopoliittisessa ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvässä asiassa viimeisten neljän vuosikymmenen ajan”.

Tulokset nähtiin Afganistanissa syksyllä 2021, kun Biden veti pois maasta yhdysvaltalaiset joukot – kaikkien korkeimpien kenraaleiden, puolustusministeri Lloyd Austinin ja ulkoministeri Anthony Blinkenin suosituksien vastaisesti, omaan parempaan ymmärrykseensä luottaen. Tuo vetäytyminen viesti kaikille maailman diktaattoreille, mitä Yhdysvalloilta voi odottaa niin kauan kuin tämä mies on vallassa. Kaikki maailman diktaattorit rohkaistuivat koettamaan onneaan.

Mitä päättäväinen johtaja tekisi?

Juuri nyt ollaan Ukrainassa – ja kohta puoliin mahdollisesti muillakin maailmankolkilla –
korjaamassa tuolloin osoitetun heikkouden ja kyvyttömyyden satoa. Päättäväinen ja tehtäviensä tasalla oleva vapaan maailman johtaja sen sijaan voisi – heti tänään – järjestää Venäjän välittömän erottamisen YK:sta. Niin toimittiin Kansainliitossa vuonna 1939, kun Suomi joutui vastaavan venäläishyökkäyksen uhriksi. Päättäväinen johtaja voisi myös katkaista diplomaattisuhteet Venäjään, ajaa kaikki venäläiset pois omasta maastaan ja rohkaista kaikkia muitakin demokraattisia ja vapaita maita tekemään samoin.

Tuollainen johtaja voisi myös varmistaa, ettei kukaan kävisi enää kauppaa Venäjän kanssa ja että Venäjä suljettaisiin kokonaan kansainvälisen finanssijärjestelmän ulkopuolelle. Hän ei enää ostaisi venäläistä energiaa – kuten Biden ostaa edelleen. Hän voisi heti lamauttaa koko Venäjän yhteiskunnan kybersodalla. Ja vaikkei hän saattaisikaan Yhdysvaltain omia joukkoja suoraan viholliskosketukseen, ainakin voisi hän julistaa lentokieltoalueen Ukrainan ylle ja saattaa Naton lennostot valvomaan sen toimeenpanoa.

Vähintäänkin voisi päättäväinen johtaja perustaa ilmasillan, kuten Berliinin kriisissä kylmän sodan kuumimmalla hetkellä vuosina 1948-1949. Sillä menisi aseita itsepuolustukseen ja muuta apua Ukrainan kansalle, lakkaamattomana virtana kaikki päivät ja kaikki yöt juuri niin kauan kuin ikinä tarvis. Tämä olisi proaktiivista toimintaa, ei vain jälkikäteen reagoimista.

Mutta Joe Biden tuskin tulee tekemään mitään tästä, saati sitten kaikkea tätä. Hän ei mielellään ota riskejä eikä tingi kerran valitsemastaan linjasta, olivat suositukset mitkä tahansa. Edes omilta kansalaisilta jo tullut epäluottamuslause tuskin kääntää hänen päätään: Gallupin mukaan vain 36% amerikkalaisista hyväksyy hänen tähänastiset Ukraina-toimensa ja Fox Newsin uusimmassa kyselyssä vain 29% pitää niitä riittävinä.

Amerikkalaiset eivät halua maansa sotkeutumista uusiin ulkomaisiin sotiin, mutta he edellyttävät silti johtajiltaan oikeaa johtajuutta. Tämän sijasta on odotettavissa litania tuohtuneita lausuntoja ja paljon julkista poseerausta. Lisää pakotteita ja jonkin verran lisää aseita. Diplomatian ovi pidetään niin sanotusti avoinna. Ja muuten Ukraina jätetään lähinnä oman onnensa nojaan.

MARKKU RUOTSILA
Kirjoittaja on tutkija ja professori liettualaisessa LCC International Universityssa sekä Yhdysvaltain historian dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa