Mika Aaltola: Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys juuri nyt heikentäisi Venäjän tavoitteita tehokkaimmin

Venäjän provosoimatonta, aggressiivista hyökkäyssotaa Ukrainassa on tänään käyty kaksi viikkoa. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola pohtii tuoreessa twiittiketjussaan tuhoamissotaa Venäjän näkökulmasta. Aaltola vertaa aggressiota syöpään, joka leviää kaikkialle, mutta on loppujen kuolettavin alkupisteessään, eli siis Venäjällä ja Venäjälle. 

Syyksi sodalle näkee Aaltola Putinin doktriinin, joka antaa Venäjälle oikeuden puuttua rajamaidensa asioihin, jos ne eivät kunnioita Venäjän intressiä. 

-Salamasodalla, jonka piti tänään olla ohitse, haettiin ylivertaisuusnäytelmää. Tällä olisi päästy osoittamaan Venäjän muuttaneen Euroopan voimatasapainoa ratkaisevalla tavalla. Putinin doktriiniin kuuluu oman äänen kuuluminen läntisissä rajamaissaan.

-Sodalla ei ole päästy tähän tavoitteeseen. Valitettava opetus on, että siihen on pakko päästä. Venäjä on kuitenkin osoittanut valmiutensa sotaan. Sen eskalaatiodominanssia Ukrainan suhteen kunnioitettu. Tässä suhteessa takkuilevakin toimintavapaus on sotilaallisesti toimivaa.

Vaikea sota vie sotarikoksiin

Aaltola näkee Venäjän huomanneen sodan olevan luulemaansa vaikeampaa. Tämä johtaa entistä raaempaan väkivaltaan. 

-Siirtyminen tuhoamissotaan ja eskaloiviin asejärjestelmiin voi olla kiellettyä, mutta se ”puhdistaa” Ukrainaa ”vääristä” asenteista, terrori opettaa kunnioitusta vuosiksi eteenpäin. NATO-haaveet ainakin karisevat, kun Lännestä ei saada akuuttiin tappamiseen riittävää apua.

-Etninen puhdistus, joka toiminut aikaisemmin, näyttäytyy Ukrainassa erilaisena. Väärän poliittisen ”hapatuksen” omaksuneet ukrainalaiset ajatetaan pakosalle. Tämä luontaista, koska he ovat lännessä enemmän riesa, eikä Venäjä heitä halua, vaan maan, joka on venäläinen. Neliöitä.

Valko-Venäjästä rakentuu kiila Puolaan ja Baltiaan

Aaltola näkee Venäjän tekevän samalla pitempiaikaista ratkaisua Puolan ja Baltian suhteen. 

-Valko-Venäjän liittäminen onnistui sodan keskellä. Tämä tarjoaa Venäjälle edullisen kiilan kohti Puolaa ja Baltiaa. Eskalaatiodominanssi siirtyy kohti Venäjän luontaista rajaa lännessä. Ukraina luopunee EU- ja NATO-”haaveestaan”. Vähän oletettua vaikeammin, mutta kumminkin.

Länsi antaa periksi

Lännen pöyristyminen on väliaikaista, ajatellaan Venäjällä. Tärkeintä on kuitenkin talous. 

-Venäjällä ajatellaan, että pidemmässä pelissä uuteen tasapainoon totutaan. Länsi on kyllä yhtenäinen ja asettaa Venäjän hankalaan nurkkaan kauppasaarrollaan, mutta pöyristyminen ei ole kestävää ja voimankäytön pelko lamauttaa.

-Vastavoimaa on kohdattu, mutta samalla pelkoa herätetty. Nouseva talousvakutus palauttaa länttä ruotuun. Inflaatio, huoltovarmuusongelmat toimivat pitkän päälle ”pehmeään” länteen kovemmin kuin lännen talouspakotteet kovaan isänmaallisen Venäläiseen sieluun.

-Länsi tullee suostumaan Ukrainan kuritusnäytelmän diplomaattiseen ratkaisuun. Se selittää Ukrainan eräänlaisena erillisratkaisuna, mutta samalla hiljaa myöntää ratkaisun olevan laajempi. Koskien koko Venäjän rajaseutuaan. NATO-ikkuna sulkeutuu.

Suomella ja Ruotsilla ainutlaatuinen hetki 

Aaltola näkee Nato-jäsenyyden juuri nyt heikentävän Venäjän tavoitteita tehokkaimmin myös pitkällä tähtäimellä

-Esimerkiksi Pohjolassa Suomi ja Ruotsi epäröivät NATO askeleiden suhteen. Miksi? Koska Venäjä on nyt, jos ei vahva, ainakin aggressiivinen. Venäjä voi eskaloida, jos ei nyt, niin ainakin kohta. Nordsteam 2 on vain jäädytetty, Fennovoiman rakennuslupaa ei ole evätty.

-Sivuhuomio: Tässä muuten vahvin argumentti Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden suhteen.  Mailla on ainutlaatuinen hetki vaikuttaa negatiivisesti, vakauttaen, Venäjän pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Siinä on riskinsä, mutta niin on pikkusäädöillä paikalleen jähmettymisessäkin. 

-Loppujen lopuksi voima puhuttelee. Sen kohteeksi ei kukaan halua joutua. Yhdysvallatkin epäröi. Miksi? Koska Venäjä arvaamaton. Sillä vielä käytössä välineitä. Kaikki tietävät sen. Kaikki pelkäävät sitä.

Venäjällä kansa ei keräänny lipun ympärille

Pitkällä tähtäimellä Putinin tulevaisuus ei ole hyvä kotonakaan, uskoo Aaltola. 

-Akilleen kantapää: Putin ajautunut kierteeseen, joka ratkaisevasti heikentää Äiti Venäjä -kulttia ja joka toimii ulkoisten operaatioiden motivaattorina. Näytelmä on tragedia. Kenenkään ei voi luottaa. Pelolla ei saa kestävää lojaliteettia.

-Sodan irtipäästämistä ja sen seurauksia ei kontrolloi kukaan, ei edes Putin. Irrationaalisuus kasvaa. Venäjä ja johto sirpaloituu. Näköalattomuutta ei suurvaltakultilla voi paikata.

-Sota nakertaa, oikeita opetuksia ei vedetä. Venäjällä enää muutaman vuoden aikaikkuna ulkoisille sotatoimille naapurustossaan. Muille vaaran vuosia. Mutta sen jälkeen kaikesta tulee vaikeampaa. Ulkoisia operaatiota ei kyetä järjestämään. Kansa ei keräänny lipun ympärille.

4. Sodalla ei ole päästy tähän tavoitteeseen. Valitettava opetus on, että siihen on pakko päästä. Venäjä on kuitenkin osoittanut valmiutensa sotaan. Sen eskalaatiodominanssia Ukrainan suhteen kunnioitettu. Tässä suhteessa takkuilevakin toimintavapaus on sotilaallisesti toimivaa.

— Mika Aaltola (@MikaAaltola) March 10, 2022