Näkökulma: Eurooppa haluaa rauhaa ja valmistautuu sotaan

Minulla oli torstaina Brysselissä tilaisuus seurata mielenkiintoista lehdistötilaisuutta. Komissio ja EU:n ulkoasiainedustaja antoivat yhteisen tiedonannon EU:n kyberpuolustuspolitiikasta sekä julkaisivat virallisella kielellä ilmaistuna sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelman 2.0. Tavoitteena on puuttua Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen myötä heikentyneeseen turvallisuusympäristöön ja parantaa EU:n valmiuksia suojella kansalaisiaan ja infrastruktuuriaan.

Käytännössä tuli mieleen vasemmiston suosikki-ilmaus kylmäävää kun komission varapuheenjohtaja Margrethe Vestager puhui tarvittavista toimista. 

Vestagerin mukaan ”Meillä on Euroopassa tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus. Mutta ihan hyvistä ja historiallisista syistä johtuen sotilaat eivät liiku vapaasti.”

Vestager kuitenkin lisäsi tilanteen muuttuneen. ”Meidän täytyy varmistaa, että kun kriisi iskee, jäsenvaltioiden sotilaat voivat liikkua nopeasti. Että jokapäiväiseen käyttöön tehdyt sillat ja tiet kestävät myös raskaat armeijan ajoneuvot. Että sotilaskuormurit ja -kontit voivat ylittää saumattomasti eri maiden rajat unionissa. Tämä koskee sekä sotilaita ja heidän kalustoaan.”

Meidän tulee Euroopassa siis valmistautua siihen, että sotilaita, panssariajoneuvoja, ohjuslavetteja, raskaita raketinheittimiä, huoltorekkoja ja näitä ruokkivia tankkiautoja on pystyttävä nopeasti siirtämään yhdeltä puolelta Eurooppaa toiselle. Rajamuodollisuuksien on väistyttävä euroarmeijoiden edessä ja sen lisäksi myös siviilautoille rakennettujen teiden ja siltojen on kestettävä raskaiden sotilasajoneuvojen aiheuttama paine. 

Siitä kun eurooppalaisen johtajan oli tarve puhua tällaisia on jo aikaa. Täytyy myöntää, että meikäläisellä, joka on historiakirjojen intohimoinen lukija, nousi torstaina Vestageria kuunnellessa iho kananlihalle. 

Sota Ukrainassa on muistuttanut, että kaikki on mahdollista. Ja että valmistautuminen kannattaa. 

Nyt Eurooppa sitten rakentaa myös perinteistä tieinfraa kyberavaruuden rinnalla sellaiseen kuntoon, että puolustatuminen Euroopan unionin rajojen ulkopuolista vihollista vastaan olisi mahdollisimman sujuvaa.

Se sopii unionin historia huomioonottaen meille hyvin. Toisen maailmansodan jälkeen vannottiin ettei koskaan enää ja unionin maiden kääntyminen toisiansa vastaan tuskin onkaan enää mahdollista saati todennäköistä. 

Siksi Eurooppa voi ja sen kannattaa parantaa myös armeijoidensa liikkumista omien rajojensa sisällä. Uhka ei tule unionin sisältä, vaan ulkoa. Ja se todennäköisin epäiltykin on tiedossa. Vihdoinkin tämä varautumisen tarve sanotaan ääneen muuallakin kuin suomalaisten maanpuolustushenkisten tapaamisissa, ajattelin torstaina komissiossa. 

Samaan aikaan siinä lähellä Naton päämajan edustalla valettiin anturaa Suomen ja Ruotsin lipputangoille. Eräänlaista infran rakentamista sekin. 

Tänään perjantaina, kun ukrainalaiset saivat vihdoinkin vapautettua Hersonin, nostivat he kaupungin keskusaukiolle liehumaan heti Ukrainan lipun jälkeen Euroopan unionin lipun. He, jos ketkä tietävät, miten totta on vanha sanonta: Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.