Näkökulma: Kokoomus haluaa Suomeen muutoksen, mutta ei oikeistolaista vallankumousta

Kalajoella puoluekokoustaan viettävä kokoomus käy sitä osin rennon kesäfestivaalin tunnelmissa. Tuttuja tavataan, joku drinkkikin ehkä otetaan – mutta ennen kaikkea hymyillään paljon, moikkaillaan. Syytä hymyyn onkin, puolueella on gallupeissa liki historiallinen etumatka ja kansakunta on hakenut jäsenyyttä Natoon hämmästyttävän yksimielisenä, aivan kuten kokoomus käytännössä ainoana puolueena on sitä melkein koko tämän vuosituhannen ehdottanut. 

Puolueen ohjelma julistaa nimessään ”Suomi oikealle raiteelle” ja puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo piti sitä esitellessään yhden elämänsä puheista. Menestys lisää itsetuntoa ja karismaa. Kalajoen lentokentän areenalla ei puhunut perjantaina iltapäivällä ”väritön” tai ”liian mukava mies” vaan moderni, itseään hyvin ilmaiseva poliitikko. Orpoon on ehkä tullut jotain macronia, hymyn alta nousee terää mutta ennen kaikkea fiksua argumentointia, joka vetoaa varmasti niihin, jotka eivät halua poliitikkojansa ideologisina helppoheikkeinä. 

Vaikka poliitikot vasemmalla alleviivaavatkin puheissaan kokoomuksen nimenomaan oikeistopuolueena, ei puoluekokoukseen tuotujen yli 240 aloitteen joukossa paljoa oikeiston kapinalippu liehu. Suurin osa aloitteista voisi olla minkä tahansa muun puolueen aloitelaatikosta, ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta. 

Aloitteissa nimittäin esitetään esimerkiksi eläinten omia oikeuksia perustuslakiin, kaikkien huumeiden dekriminalisoimista, oikeutta vanhemmuuteen useammalle kuin kahdelle aikuiselle, jumalanpilkkaa pois rikoslaista, kansalaisten neuro-oikeuksien turvaamista, kirkon ja valtion eroa, urheilutapahtumia pois ihmisoikeuksia rikkovista maista, luonnontilaisia ja vanhoja metsiä suojeltavaksi, ekologisen rakentamisen opetusta rakennusalan perustutkintoon, turkistarhauksen kieltämistä, kotimaista kasvisruuan proteiinilähdettä, vapaata alkoholimainontaa ja lähetteetöntä mallia psykiatrisiin palveluihin. 

Itse ohjelma sitten vaatii muutosta melko tiukastikin. Mutta ei siitäkään kovin oikeistolaista saa, paitsi jos työn korostaminen pääelinkeinona tulonsiirtojen sijaan on oikeistolaista. Suomi oikealle raiteelle kertoo johdannossaan miksi: 

Hyvinvointivaltion edunvalvojiksi itsensä korottaneet pyrkivät peittelemään sitä tosiasiaa, että hyvinvointivaltiossa on käynyt kylmä veto jo pitkään. Seinät ovat pystyssä, mutta perusta on pahasti hapertunut. Eiköhän siis lähdetä yhdessä rakentamaan valtiota, jossa ihmiset voivat hyvin. Hyvinvoivien ihmisten toimeliaisuudesta se yhteinen hyvä sitten seuraa. 

Orpo painotti puheessaan, että sosiaaliturvan tulee olla kuin trampoliini, ei kuin riippumatto. Erityisen painokkaasti hän otti esille sen seikan, että Suomen talouskasvu on tällä hetkellä Euroopan kolmanneksi matalinta ja ensi vuonna kenties kaikista kehnointa. Keino ylös tällä listalla on kokoomukselle vanha tuttu markkinatalous:

Toimiva markkinatalous on perusta niin kestävälle kasvulle kuin ihmisten hyvinvoinnille. Parannamme sääntelyä, markkinoiden toimintaa ja kilpailun reiluutta. Kilpailu on hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei ole. Lähtökohtaisesti kilpailu pitää mahdollistaa kaikkialla, missä se on ihmisille hyödyksi ja tuottaa parempia palveluja. Silloin, kuin ihmisten hyvinvointi tai turvallisuus edellyttävät raameja, on ne määriteltävä. Jos kilpailu tai sen puute hyödyttää vain yritystä, on päättäjien tehtävä puuttua asiaan. 

Iso kysymys ensi kevään vaaleissa on tietysti se, kelpaako ohjelma äänestäjille. Kuinka hyvin markkinatalouden korostaminen kelpaa miljoonille tulonsiirtoja saaville suomalaisille. Toisaalta Orpon vaatiman muutoksen tekemiseen ei yksi vaalikausi edes riitä vaan tavoitteena on pysyvämpi vaikutus. 

Ja sitten: voiko vaalit voittavalle kokoomukselle mitenkään kelvata hallituskumppaniksi nykyisen hallituksen ja nykyisen velkavetoisen talouspolitiikan veturi SDP? 

Toisaalta, puheessaan puolueväelle Orpo vakuutti suomalaisten pystyvän nopeisiinkin ratkaisuihin tilanteen niin vaatiessa. Tästä hän otti esimerkiksi Suomen Nato-ratkaisun. Ja kuten monet ehkä muistavat, hyväksyttiin se puolueen tavoitteeksi vuoden 2006 puoluekokouksessa Brysselin kansallisseuran, Polvijärven kokoomuksen ja Hämeen kokoomusnuorien aloitteiden pohjalta. 

Mutta kun Orpo esitti ohjelmaa Suomen pelastamiseksi jo ennen 2030-lukua, niin aivan tuota kuuttatoista vuotta ei tällä kertaa taida olla aikaa odottaa.