Näkökulma: Meillähän on jo tasa-arvolaki!

Kuten myös AlfaTV Uutiset eilen kertoi, ehdottaa työryhmä, että tasa-arvolaissa lisättäisiin henkilöstön, henkilöstön edustajien ja syrjintää epäilevien työntekijöiden tiedonsaantioikeuksia palkoista. Nimenomaan sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää epäilevällä työntekijällä olisi oikeus saada mahdollisen syrjinnän arviointia varten toisen työntekijän palkkatietoja suoraan työnantajalta. Työntekijällä olisi salassapitovelvollisuus saamiinsa tietoihin.

Esitys liittyy Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman työelämän tasa-arvon parantamista koskevan kirjaukseen. 

Mutta kun meillä on jo voimassa Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta: ”Jos työnantajan palvelussuhteessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työnantajan on laadittava vähintään joka toinen vuosi erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti toteutetaan tasa-arvoa edistävät toimet.

Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja.

Jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu tuo esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä, työnantajan on selvitettävä palkkaerojen syitä ja perusteita. Jos työpaikalla on käytössä palkkausjärjestelmiä, joissa palkat muodostuvat palkanosista, esiin tulleiden erojen syiden selvittämiseksi tarkastellaan keskeisimpiä palkanosia.

Jos palkkaeroille ei ole hyväksyttävää syytä, työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin “korjaaviin toimenpiteisiin.”

Selkosuomeksi tämä tarkoittaa, että samasta työstä täytyy maksaa samaa palkkaa. Eikä meillä voi esimerkiksi työehto- tai paikallisella sopimuksella sopia, että sallittaisiin erisuuruinen palkka samaa työtä tekevien kesken samassa työpaikassa.

Meillä on myös ollut palkka-asiassa ihan toimiva systeemi: Jos epäilen, että samaa tai yhtä vaativaa työtä tekevä työkaveri saa parempaa palkkaa kuin minä saan, voin ottaa yhteyttä luottamusmieheeni. Luottamusmies voi sitten selvittää palkkaeron perusteen. Viime kädessä asian voi viedä myös oikeuteen. 

Meillä toimittajilla on selvitysten mukaan niin sama palkka samasta työstä kuin mahdollista, journalistinaisen euro kun on 97 senttiä. Kolmen sentin eroa on vaikea selittää edes sen pituudella. 

On aloja, joissa löytyy pientä eroa toisinpäin, miessairaanhoitajien palkka jää hieman naissairaanhoitajista jälkeen. Ero voi siellä selittyä sillä, että miehiä on sairaanhoitajina niin vähän. 

Sitten on aloja, joissa palkat ovat matalat ja iso osa työntekijöistä naisia. Moni varhaiskasvattaja tai hyvinvointialan työntekijä on nainen. Kaupassa tai ravintolassa sinua palvelee usein nainen. 

Pitäisikö kysymyksen silloin kuulua toisin, vaikkapa ”miksi lastenhoitaja saa alle puolet salkunhoitajan palkasta?” Tuskin on todennäköistä, että matalapalkka-alojen palkat nousevat kun ne tulevat julkisiksi. Ehdotetaanko nyt siis väärää keinoa oikeaan ongelmaan?

Toisaalta asiaan on tulossa EU-tason sääntelyä. Euroopan unioni on julkaissut ehdotuksen direktiiviksi miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta palkkauksen läpinäkyvyyden ja täytäntöönpanomekanismien avulla.

Sen EU:n mallioppilas Suomi toteuttaa varmasti välittömästi ja sen jälkeen meillä on palkkatasa-arvo täydellinen.