Näkökulma: Raamatulla saa arvostella kirkkoa, vaikka siitä tulisikin paha mieli

Oikeudenkäynti Päivi Räsästä (ja Juhana Pohjolaa) vastaan jatkuu siis maanantaina 14.2. jolloin kuullaan sekä syyttäjän että vastaajan loppulausunnot. Näihin antoi oikeuden puheenjohtaja Tuomas Nurmi aikaa noin tunnin kummallekin osapuolelle, Pohjolan kohdalla hän toivoi puolen tunnin riittävän. Suositus kuului: Kannattaa olla lyhyt, että jaksamme kuunnella, selkeä, että ymmärrämme ja vakuuttava on myös hyvä olla. 

Oikeutta on käyty, koska valtakunnansyyttäjä nosti syytteen kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä Suomen Luther-säätiön asiamiestä ja hallituksen jäsentä Juhana Pohjolaa vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. 

Tätä edelsi vaihe, jossa poliisi ei rikosilmoitusta tutkittuaan katsonut olevan syytä siirtää asiaa syyttäjälle. Tässä vaiheessa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti toisin ja määräsi esitutkinnan suoritettavaksi. 

Eilen istuttiin pitkä päivä oikeudessa ja se huipentui Räsäsen kuulemiseen. Sekä hänen oma puolustusasianajajansa Matti Sankelo että valtionsyyttäjä Anu Mantila tenttasivat Räsästä suullisesti esitettyjen todisteiden pohjalta.

Syyttäjän suorittama kuulustelu tai kuuleminen muodostui kyllä jonkinlaiseksi kohokohdaksi koko oikeudenkäynnnissä. Siihen oikeastaan myös tiivistyy, mistä tässä on kysymys. 

Syyttäjä pyörii identiteettien ympärillä

Syyttäjä kysyi Räsäseltä seuraavanlaisia kysymyksiä:

Voiko homoseksuaalisia tekoja erottaa homoseksuaalisesta identiteetistä? Voiko heteroa vaatia pidättäytymään heteroseksistä? Jos homoseksuaalinen teko ilmentää identiteettiä ja tumma iho ilmentää tummaihoisen identiteettiä, miksi vaatia homoja pidättäytymään teoista, kun ei vaadita muuttamaan ihonväriä? Onko homoseksuaalisuus moraalinen valinta? Mitä mieltä olette siitä, että homoseksuaalisuus on, kuten Seta sanoo, itsemäärittelykysymys? Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo: miksi vain homoseksuaaliset teot ovat hylättäviä?  Miksi hetero- ja homoseksi ovat erilaisia? Oletteko ymmärtäneet, että syytteessä puhutaan vain homoseksitekojen synnistä? Te hylkäätte homoseksiteot ja sallitte heteroteot. Yleensä protestanttiset kirkot hyväksyvät, ettei Raamattua tulkita kirjaimellisesti, vaan kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Miksi homoseksin kanssa kirjaimellisesti? 

Tämän kysymyksen oikeuden puheenjohtaja kielsi:

Oletteko ymmärtäneet, että väitteet ovat suuren yleisön mielestä loukkaavia ja halventavia? Miten voi erottaa homoidentiteetin ja homoteot? Miksi ette ole korjanneet tai poistaneet tekstejä, jos koette, että yleisö on ymmärtänyt väärin? Olette lääkärinä tietoinen, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus, miksi siitä huolimatta haluatte tällaista vanhentunutta käsitystä pitää yllä? 

Onko eheytyshoitoihin liittyen hoitomuotoja, jotka ovat mielenterveysystävällisiä? Miksi homoutta pitää hoitaa? Objektiivisesti pamflettia luetaan niin, että homoutta hoidetaan teidän mielestänne.

Näiden kysymysten perusteella syyttäjä epäilee Räsästä oikeasti siitä, että hän on päättänyt käyttää Raamattua aseenaan lyödäkseen homoseksuaalisia ihmisiä verbaalisesti. Syyttäjä siis väittää, ettei Räsänen oikeasti usko tai ajattele niin kuin sanoo ajattelevansa – todellisia ajatuksia sanotun takanahan näillä kysymyksillä yritetään kaivaa esiin. 

Oikeuden puheenjohtaja tähdensi, että oikeudessa ei lähdetä ratkaisemaan teologisia kysymyksiä, vaan ratkaistaan Suomen lakien mukaan syytteen alainen asia, ei muuta. 

Kirkkolain ja maallisen lain piirissä saa arvostella rankastikin

Näin ollen puolustuksen argumentit sananvapaudesta ja varsinkin tavanomaista suurempaa sananvapautta nauttivan kansanedustajan sananvapaudesta saattavat olla painavia. Niille löytyi oikeudessa tukea sekä Euroopan Ihmisoikeustuomistuimen ratkaisuista että monien muiden maiden oikeuskäytännöistä. Jos katsotaan toteennäytetyksi, että Räsänen on esittänyt ajatuksensa yhtäältä tasa-arvoisen avioliittolakiin liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun ja  toisaalta Suomen evankelisluterilaisen kirkon toiminnan ja kirkkolain kritiikin viitekehyksessä, vaikuttavat syyttäjän argumentit menevän jonkin verran ohi maalin. Niillä kun on pyritty esittämään Räsänen ihmisenä, jonka perussuhtautuminen homoseksuaalisiin ihmisiin on epätasa-arvoinen, vaikkakin Raamatun tulkinnasta johtuva. 

Kokonaan toinen asia on, onko oikeudenkäynti tässä asiassa paikallaan lainkaan. Kuten se juttua alunperin tutkinut poliisimies oli ymmärtääkseni kirjoittanut tai sanonut, näitä asioita tulisi voida käydä läpi jonkinlaisessa kansalaiskeskustelussa. 

Olisiko valtionsyyttäjällä ja muilla Räsäsen kirjoituksista ja sanomisista loukkaantuneilla tai mielensä pahoittaneilla ollut mahdollisuus tällaiseen? Olisi saatettu suuren yleisön tietoon, että nämä Räsäsen näkemykset ovat moitittavia tällaisin ja tällaisin argumentein. 

Nythän faktaksi jää, että niiltä osin kuin Räsänen vetoaa Raamattuun, hän ei juttua voi hävitä. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisen ei tule joutua puolustamaan uskoaan oikeudessa ja kiintein suhde on kristityllä Raamattuun. 

Ja sitten meillä on Suomessa kirkkolaki. Sen kahden ensimmäisen pykälän mukaan 

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

Jumalan sanan julistamisen kieltäminen ei taida Helsingin käräjäoikeudelta nyt onnistua. Siinäkin mielessä on todennäköistä, että asiassa mennään vielä korkeampiin oikeusasteisiin. 

Se Kaikkein Korkeimman lupaama tuomionpäivä ei ”tämän lehden painoon mennessä” ollut vielä tiedossa. 

Toimitus

Toimitus