Näkökulma: Sanna Marin, onneksi olkoon!

Sanna Mirella Marin näki päivänvalon 16. marraskuuta vuonna 1985 Helsingissä. Pääministeri syntyi juhlapäivähösselin keskelle: Eduskunta oli juuri 15. marraskuuta siirtänyt niin sanottujen arkipyhien eli loppiaisen ja helatorstain viikonlopusta takaisin omille paikoilleen, muutos tosin tuli voimaan myöhemmin. Tuon päätöksen jälkeen työmarkkinajohtajat ovatkin toivoneet tasaiseen tahtiin arkipyhien siirtoa tuottavuussyistä lauantaipäivälle.

Työmarkkinajohtajien sijaan Sanna päätti seurata ammattiyhdistyshenkilöitä, ja tästä syntyi Sannan elämän suurin onnenpotku: ammattiyhdistysten suuri ruorimies Antti Rinne raivasi hänelle tien pääministeriksi.

Pääministerinä ei voi koskaan onnistua niin, että kaikki tykkäisivät. Sanna Marinin ansiokkain teko on ollut antaa tytöille ja nuorille naisille esimerkki siitä, että myös nuori nainen voi olla pääministeri, ja pysyä siinä tehtävässä yli vuoden päivät.

Itse koen vastenmielisenä kaiken sellaisen kritiikin, joka kohdistuu Sanna Marinin sukupuoleen tai ulkonäköön. Olen esimerkiksi ylpeä siitä, että hän esiintyi brittiläisen Voguen numerossa. Kuka tahansa suomalainen poliitikko olisi tehnyt niin. Ei mistään saa sellaista mainosta itselleen tai kotimaalleen. Muotilehdillä Marinin piikittely on silkkaa sovinismia ja kateellisten ihmisten panettelua. Kaikki poliitikot haluavat persoonalleen ja asioilleen julkisuutta mediassa.

Sen sijaan pääministerin poliittisia tekoja pitää ja saa kritisoida. Ihminen, joka kantaa merkittävintä poliittista vastuuta koko maassa, tuleekin elää ja olla median suurennuslasin alla. Sanna Marinia ei pidä kohdella hellemmin tai julmemmin kuin muitakaan poliitikkoja Suomessa. Pääministeri on pääministeri, ja hän vastaa päätöksistään koko kansalle.

Toivotan pääministeri Sanna Marinille oikein hyvää syntymäpäivää!