Näkökulma: Sauli Niinistön viiltävä EU-vertaus osuu ja uppoaa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui aikanaan ministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana 1990-luvulla varsin aktiivisesti keskusteluun Euroopan unionin olemuksesta. Jo tuolloin jakoa tehtiin liittovaltion ja kansallisvaltion ystäviin.

Yksi 1990-luvun tehokkaimmista politiikan työpareista, Sauli Niinistö – Ben Zyskowicz, kuului kansallisvaltion ystäviin. Herrat eivät halunneet lisätä EU:n toimivaltaa, eivätkä etenkään EU-parlamentin. Komissio ja etenkin ministerineuvosto olivat oikeat pelikentät. Ministerineuvoston viimesanaisuus korosti kansallisvaltioiden asemaa.

Presidentti ei enää osallistu keskusteluun EU:n rakenteesta vaan puhuu itse asioista. Kansallisvaltion kunnioitus näkyy kuitenkin edelleen, esimerkiksi hänen lausunnoissaan yhteisvelan turmiollisuudesta. Sen sijaan yhtenäisempää, yli rajojen menevää yhteisvastuuta presidentti on korostanut turvallisuudessa. Jos katsoo Suomen etujen kulmasta, niin presidentin kanta on johdonmukainen: yhteisvelassa, Etelä-Euroopan valtioiden ollessa velkaantuneita, Suomi on antavana osapuolena, kun taas turvatakuissa Suomi olisi luultavasti hitusen saamapuolella.

Perjantaina Politiikan toimittajien etätilaisuudessa esiintyi presidentti, joka palasi napakoin huomioin ennen vuodenvaihdetta syntyneeseen etupiiriajatteluun. Sen yhteydessä Niinistö kritisoi EU:ta, ettei se reagoinut jäsenmaihinsa kohdistuneeseen suvereniteetin loukkaukseen.

Niinistö tarkensi perjantaina krititiikkiään kysyttäessä sitä, että onko komission puheenjohtaja von der Leyen viivytellyt, kun vasta Suomessa vieraillessaan hän nosti esiin Lissabonin sopimuksen artiklan 42,7, joka koskee unionin solidaarisuutta turvallisuusuhassa. Niinistö ihmetteli jo uudenvuodenpuheessaan, missä on EU, kun Venäjä alkaa piirtää etupiiriä unionin rajojen sisään.

– Minä en ole millään tavalla kohdistanut (kritiikkiä) erityisesti häneen (von der Leyen). Huolettaa, ettei esimerkiksi Euroopan parlamentistakaan, joka yleensä on kovin hanakka puuttumaan maailmassa ilmeneviin ongelmiin, kuululunut mitään.

– Tuleeko sellainen tunnelma, että hei nyt, tämä missä minäkin olen syvästi osallisena, että tähän kohdistuu oikeudettomia vaatimuksia. Tällaisen tunnelman puutetta olen kummastellut, Niinistö sanoi.

Niinistö ihmetteli, että kun joku unionin maa joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, niin euroalueella alkaa nopeasti tapahtua. Mutta kun joidenkin maiden suvereniteetti asetetaan kyseenalaiseksi, niin EU hiljenee.

Presidentin vertaus on osuva. Jos EU ei terästäydy turvallisuuskysymyksissä, Suomen on ne tuotava pöytään. Suomalaiset kokevat, osin liiankin vahvasti, EU:n turvallisuusyhteisöksi. Tämän ulottuvuuden syventäminen on Suomen etu.

EU valmistelee parhaillaan strategista kompassia. Siinä yhteydessä hallituksen tulisi asettaa ykköstavoitteeksi Suomen turvallisuuden kohentamisen. Naton viidenteen artiklaan verrattavaa velvoitetta ei ole tulossa, mutta EU:sta on otettava irti se, mitä saatavissa on.