Näkökulma: Suomeen tarvitaan Totalitarismi-museo

Suomeen tarvitaan uusi museo. Maamme sijainti totalitaristisen valtion kyljessä tarjoaisi ainutlaatuisen ympäristön Totalitarismi-museolle.

Lenin-museota on pyydetty aikoinaan muuttamaan nimensä Totalitarismin uhrien museoksi. Totalitarismi-museohankkeen olisi oltava kuitenkin jotain paljon isompaa kuin vanhan museon kasvojen kohotus. Totalitarismi-museo voisi olla Pohjoismaiden yhteinen hanke, josta iso lovi rahoitusta ammennettaisiin EU:n rahapusseista.

Totalitarismi-museossa pureuduttaisiin Neuvostoliiton, Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean kaltaisiin valtioihin, joissa valta on siirtynyt kansalta suurelle johtajalle ja hänen harvalukuiselle lähipiirilleen. Museossa kerrottaisiin hybridivaikuttamisesta ja propagandasta. Tavoista, joilla demokratiaa murennetaan ja murskataan niin omien rajojen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin.

Totalitarismi-museo kertoisi suomettumisesta rehellisesti. Se kertoisi sukupolvesta Suomessa, joka agitoitiin puhumaan Neuvostoliiton tahtoa niin kulttuurivaikuttajien kuin politiikkojenkin suulla.

Totalitarismi-museossa pääsisivät ääneen vainotut, hallinnon nitistämät ihmiset ja heidän tarinansa. Totalitarismi-museossa kerrottaisiin aivopesusta, kidutuksista ja teloituksista sekä oikeuslaitoksen rappiosta. Totalitarismi-museo ei siis olisi missään tapauksessa diktaattoreiden paistattelu- ja fanituspaikka, vaan kokonaisuus, jossa heidän kammottavat tekonsa tuodaan päivänvaloon.

Totalitarismi-museo hyödyntäisi viimeisintä teknologiaa ja museo-osaamista. Sen ensisijainen kohdeyleisönä olisivat kouluikäiset lapset ja nuoret, jotta Suomi ei enää koskaan enää suomettuisi, ja siunaisi hiljaisuudellaan hirmutöitä ja propagandaa.

 

 

Heini Röyskö

Heini Röyskö