Näkökulma: YYA, Suomen kohtalo
On varmasti totta, että jos tässä tilanteessa presidentti Sauli Niinistö ja kaikkien suurten puolueiden puheenjohtajat ilmoittaisivat, että kannattavat Suomen hakevan Nato-jäsenyyttä, niin se nopeasti kääntäisi gallupit samalle kannalle. Vaikka itse Nato-jäsenyydestä ei kansanäänestystä kannattaisi tehdäkään. Päätös kun on lopulta sen lajin hyötyjen ja haittojen punnintaa, että se olisi syytä jättää asiantuntijoille ja poliitikoille päätettäväksi, hieman hävittäjähankinnan tapaan.
Toinen asia on sitten Naton aito kannatus. Natohan on puolustusliitto. Se ei tarkottaisi ”sotia USA:n öljy-yhtiöiden takia”, kuten jotkut Naton vastustajat ovat väittäneet. Mutta kyllä se tarkoittaisi sitä, että jos tilanne vaatii Naton 5. artiklan käyttöönottoa ja jos Nato-maat sitten yhdessä 4. artiklan mukaan sopivat, että jonnekin tarvitaan myös suomalaisia sotilaita, niin sitten niitä sinkkiarkkuja voisi Helsinki-Vantaallekin tulla.
Toisaalta, kun jokunen vuosi sitten tehtiin puolustusavun antamiseen liittyvä mielipidetiedustelu, niin sen mukaan monikaan suomalainen ei kannattanut edes veljeskansa Viron aseellista puolustamista. Että sellaista tahtoa puolustaa muita meillä Suomessa löytyy.
Mutta miten olisi uusi YYA?
Veikkaan sellaisen sopimuksen kannatuksen olevan ennen Niinistön hypoteettista kannanottoakin oikeasti melko korkealla. Siis jos kysymys kuuluisi: Kannatatko uuden YYA-sopimuksen tekemistä Suomen ja Venäjän välille, jos se aikaansaisi samanlaisen turvan ja melkein puolueettoman aseman kansainvälisesti kuin se alkuperäinen YYA aikaansai ns. kylmän sodan aikana?
Jos Niinistö ja puoluejohtajat sellaista suosittelisivat, olisi uuden YYA:n kannatus varmasti jotakin 80% luokkaa.
On helppo kuvitella, miten meille mediassa uusi tilanne ei tuottaisi minkäänlaista vaikeutta. Niin helposti suurin osa tiedotusvälineistä on solahtanut valtion ja viranomaisten äänitorveksi esimerkiksi koronan kanssa. Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta. Niin hassua tiedotetta uhkaavasta maailmanlopusta ei ilmastolobbareilta tule, etteikö Yle tai HS olisi sitä heti julkaisemassa hashtägillä nyt on todellakin pakko.
Fakta on myös se, että vaikka olemme käyneet Kekkosen hallinnon epäkohtia läpi jopa kiusallisiin yksityiselämän yksityiskohtiin saakka, ei koko YYA-aikaa ole perattu kunnolla. YYA-sopimus ja YYA-Suomi kun jatkoivat vielä Koiviston presidenttikaudella olemassaoloaan täyttä häkää.
Niinpä ei varmasti menisi kauaakaan, kun pääkirjoitukset jyrähtelisivät malttia ulkopoliittiseen loiskiehuntaan ja varoittelisivat neulanpistopolitiikasta muutamia harvoja Nato-mielisiä oppositiohahmoja. Luottamusta edellytettäisiin kaikilta ja kaikkialla, tutuksi tulisi Kekkosen kirjoitus siitä, miten ”Kaikki suomalaiset ovat Paasikiven linjalla on merkityksetön vakuuttelu poliittisen todellisuuden kannalta, vaikka sen tekisi kuinka usein, jolleivät kaikki yhteiskunnassa vaikuttavat voimat käytännössä vilpittömästi työskentele tämän vakuuttelun mukaisesti.”
Ystävyyden linja
Uutta linjaa tosin tultaisiin varmasti kutsumaan joksikin muuksi kuin Paasikiven-Kekkosen linjaksi. Ehkäpä joku Ystävyyden linja voittaisi leikkimielisen nettiäänestyksen ennen Ukrainan miehityksen vuosipäivää joskus vuoden 2023 loppupuolella. Jota noin muuten vietettäisiin melko vakavissa merkeissä.
Samaan aikaanhan sitten voitaisiin sopivasti muuttaa perustuslakia laajan kansalaisaloitteen lopputuloksena, kun yli 500 000 suomalaista allekirjoitusta vaatisi Sauli Niinistön presidenttikauden jatkamista neljällä vuodella ”pahimpien kansainvälisen epäluottamuksen aikojen yli”.
Valtio-oppineet ja turpoasiantuntijat antaisivat laajasti kiitosta Suomen realistiselle linjalle. Kansaa muistutettaisiin miten turvallisuuspolitiikan menneiden aikojen suurnimi, Wienin tanssivasta kongressista tuttu Klemens von Metternich aikoinaan sanoi ”Maailmassa ei ole kansoja, vaan ainoastaan valtioita ja hallitsijoita.” Haihatusten sijaan olisi taas annettava järjen hallita maailmaa.
Miten uusi YYA-Suomi selittäisi asian EU:lle? Ottamalla esille EU:n olemattomat sotavoimat, faktan että kaikki EU-maat eivät ole Natossa sekä sen pitkäjänteisen turvallisuuspolitiikan heikentämisen, mitä Saksan Energiewende on aikaansaanut. Siinähän se. Lopulta EU taitaisi huokaista helpotuksesta, kun suuri koillinen maa-alue ei enää olisi aiheuttamassa huolta Frontexille tai muutenkaan.
Sen sijaan EU-Suomen YYA-suhde antaisi mahdollisuuden kiertää kaikkia mahdollisia taloussaartoja ja kaikille eurooppalaisille yrityksille sauman osallistua 2030-luvulla ennennäkemättömän runsaisiin diileihin ilmastonmuutoksen lämmittämällä arktisella alueella yhdessä Venäjän kanssa. Kauppa sen on, joka kannattaa. Eivätkä ihmisoikeudet nostaneet kiinalaisia pois köyhyydestä, vaan globaali bisnes.
Disclaimer
En muuten henkilökohtaisesti ole uuden YYA-sopimuksen kannalla, vaikka sellaista mahdollisuutta tässä hahmottelinkin. Turvallisuuspolitiikan tutkija ja kirjailija Marko Meretvuo kirjoitti melko elegantisti uuden YYA-sopimuksen realismista:
Idän ja lännen välissä on tavattoman vaikeaa pysytellä puolueettomana, kuten suomettumisen ajan historiasta tiedämme. Vakauspolitiikkamme kääntyy helposti Venäjän näyteikkunapolitiikaksi, jossa asemaamme käytetään osoittamaan muille, kuinka jännitteisestä tilanteesta huolimatta on mahdollista olla ”hyvä naapuri” Venäjälle. Siihen en soisi maamme toista kertaa sortuvan. Itsenäisyytemme ei tulisi olla kauppatavaraa, ei itään eikä länteen.
