Nämä ovat kolme kovaa Nato-hyötyä – “on syytä selventää, ketkä lähtevät rajojen ulkopuolelle”

Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak nostaa Suomen Nato-velvollisuudet yhdeksi avainkysymykseksi Nato-jäsenyyttä koskevassa keskustelussa. Hän kirjoittaa asiasta tänään julkaistussa Finnish Foreign Policy Paper-julkaisussa.

– Erityisesti on syytä selventää, keitä suomalaisia voitaisiin lähettää Suomen rajojen ulkopuolelle tukemaan muita maita osana yhteistä puolustusta, Salonius-Pasternak kirjoittaa.

– Kriisinhallintaa varten rakennettu malli, jossa operaatioon lähetetään vapaaehtoisia reserviläisiä ja kantahenkilökuntaan kuuluvia sotilaita, voisi olla toimiva ratkaisu. Tavallisten reserviläisten, saati varushenkilöiden pakottaminen palvelukseen ulkomaille ei olisi järkevää tai tarkoituksenmukaista.

Salonius-Pasternakin mukaan Nato-jäsenyys asettaisi Suomen historialliseen tilanteeseen, jossa sen puolustusta suunniteltaisiin sekä kansallisesti että osana laajaa ja vahvaa kansainvälistä kokonaisuutta.

– Suomen sotilaallisen puolustamisen näkökulmasta jäsenyyden hyödyt ovat ilmeiset.

Julkaisun johtopäätöksissä kirjoitetaankin, ettei liittoutumattomuus todennäköisesti varjelisi Suomea sotilaalliselta konfliktilta Suomen keskeisen geostrategisen sijainnin vuoksi.

Kolme ilmeistä hyötyä

Salonius-Pasternak kokoaa kolme ilmeistä hyötyä siitä, että Suomi liittyisi Naton jäseneksi.

– Suurin Nato-jäsenyyden tuoma lisä Suomen turvallisuudelle olisi sotilaallisen pelotteen merkittävä vahvistuminen.

Hän muistuttaa, että tähän mennessä yksikään maa tai sotilasliitto ei ole ollut valmis aloittamaan sotaa Natoa vastaan.

– Jos joku valtio kuitenkin hyökkäisi Suomeen, sillä olisi silloin vastassaan koko puolustusliiton tavanomainen asevoima ja ydinasearsenaali.

Toisena hyötynä olisi Suomen puolustuksen suunnittelu osana vahvaa liittoumaa.

– Vaikka Suomessa jatkettaisiin omaa puolustussuunnittelua, se tehtäisiin yhdessä liittolaisten kanssa, osana Naton operatiivista suunnittelua. Jos myös Ruotsi liittyisi Natoon, Pohjoismaiden ja koko Itämeren alueen puolustussuunnitelma olisi mahdollista laatia uusista lähtökohdista.

Kolmas hyöty olisi istuminen niissä pöydissä, joissa asioista päätetään.

– Kolmas Nato-jäsenyyden mukanaan tuoma etu Suomen turvallisuudelle olisi se, että Suomella olisi täysivaltainen mahdollisuus vaikuttaa euroatlanttisen puolustuksen linjanvetoihin. Suomi on viime vuosina säännöllisesti osallistunut muun muassa EU:n ja Naton yhteistyötä käsitteleviin Naton kokouksiin. Suomella ei kuitenkaan ole Naton ulkopuolisena maana ollut asiaa niihin tapaamisiin, joissa keskustellaan Euroopan kollektiivisesta puolustuksesta tai ydinaseista.

Salonius-Pasternakin mukaan Nato-jäsenyys vaikuttaisi myös muun muassa sotilaalliseen tiedusteluun, johtamiseen, päätöksentekoon ja koulutukseen.

– Suomessa pitäisi myös varmistaa riittävät resurssit ja lainsäädäntö, jotta tarpeeksi monta suomalaista sotilasta ja siviiliasiantuntijaa voitaisiin lähettää Naton organisaatioihin ja sihteeristöön. Näin voitaisiin varmistaa, että Suomen ääni kuuluisi Natossa.

Euroopan tulee ottaa vastuu itsestään

Julkaisun johtopäätöksissä pohditaan myös Suomen tulevaa suhdetta Venäjään. Suomen ja Venäjän välinen raja on jatkossakin pitkä ja entistä jännitteisempi.

– Pidemmällä aikavälillä Suomen edun mukaista on edelleen rakentaa toimiva suhde Venäjään. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Kansallisen turvallisuuden varmistamisen tulee olla Suomen Venäjä-politiikan keskiössä tulevina vuosina.

Ulkopoliittinen instituutti varoittaa erityisesti haitallisten riippuvuuksien luomisesta.

– Suomen on Venäjä-suhteensa ja -näkemyksensä rakentamisessa syytä tukeutua entistäkin selvemmin Pohjoismaihin ja Euroopan unioniin. Nato-jäsenyys tarjoaisi Venäjä-suhteen tueksi aiempaa vahvemman, kahdenvälistä epäsymmetriaa tasapainottavan perustan. Toisaalta Nato-jäsenyys myös loisi Suomen ja Venäjän välille pysyvän jännitystilan.

Nato-yhteistyö perustuu erityisesti Yhdysvaltojen kykyyn toimia sotilaallisesti. Yhdysvallat on keskittänyt huomionsa viime aikoina Tyynenmeren alueelle, ja Euroopasta on tullut sille vähemmän tärkeä. Vaikka Yhdysvallat on edelleen sitoutunut Euroopan turvallisuuteen, Euroopan oma puolustuspoliittinen rooli kasvaa tulevaisuudessa.