Niinistö toteuttamassa Kekkosen haavetta – lääkärinä vaan ei tuomarina?
Yhdysvaltain presidentti soittaa omasta aloitteestaan Suomen presidentille. Kuten Sauli Niinistö twiittasi: ”Puhelu presidentti Bidenilta. Jaettua huolta Euroopan turvallisuudesta.” Sellaista ei kovin usein tapahdu.
Urho Kekkonen tapasi John F. Kennedyn, mutta mahtoiko Kennedy, Richard Nixon, Gerald Ford tai Jimmy Carter soittaa Kekkoselle? Soittiko Ronald Reagan koskaan Mauno Koivistolle? Georg Bush vanhempi ja Koivisto olivat kyllä kirjeenvaihtokavereita ja yhteisymmärrystä tapaamisissakin kuulemma toisen maailmansodan veteraaneilla riitti, mutta spontaani puhelu ja vieläpä keskellä kuumaa kansainvälistä kriisiä?
Presidentti Kekkonen vieraili YK:n päämajassa 19.10.1961 ja lausui silloin kuuluisat sanansa:
“Näemme itsemme täällä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita. Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä. Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsiväisyydellä ja määrätietoisuudella.”
Joten kysymys kuuluu, onko mahdollista, että Sauli Niinistöllä olisi jonkinlainen diplomaattinen hanke meneillään Ukrainan kriisiin liittyen. Lista puheluista viime viikoilta on pitkä: Biden, Ranskan presidentti, Norjan pääministeri, Naton pääsihteeri, Ruotsin pääministeri, Portugalin presidentti, Ukrainan presidentti, Euroopan komission puheenjohtaja, Viron presidentti, Puolan presidentti, Liettuan presidentti… Ja saattaa olla, että olen tästä listasta jotakin unohtanutkin.
Kommentoimattomuus on viesti
Merkille pantavaa on se, että presidentin kansliasta ei ole juurikaan kommentoitu puhelujen sisältöjä. Puhelusta Bidenin kanssa kerrotaan lyhyesti: ”Presidentit jatkoivat aiempaa keskusteluaan, joka käytiin 13. joulukuuta 2021. Pitkässä keskustelussa käsiteltiin Euroopan turvallisuustilannetta, vakavaa jännitettä Ukrainan rajoilla ja keskusteltiin mahdollisuuksista löytää ratkaisuja.”
Tämä sopisi diplomatian luonteeseen. Myös turvallisuusasiantuntija ja poliittisen realismin tutkija Marko Meretvuo on kiinnittänyt asiaan huomiota.
-Harva se päivä uutisoidaan kenen kanssa Niinistö on käynyt keskustelun. Se, ettei keskusteluja avata sen enempää kuuluu tämänkaltaisen diplomatian henkeen. Niitä keskustelujahan ei enää jatkossa voitaisi käydä vapaasti, jos toinen osapuoli tekisi niistä julkisia – siis jos niitä keskusteluja Suomessa avattaisiin.
-Toisaalta ei niitä keskusteluja pidä liikaa korostaakaan. Me olemme mielellämme luoneet itsellemme kiiltokuvan Suomesta tällaisena suurena rauhanvälittäjänä, joka pienenä maana menee mukaan ratkaisemaan suurten valtioiden keskenäisiä kriisejä ja jännitteitä. Mutta kuinka paljon tällainen on totta, on toinen kysymys.
Yrittänyttä ei laiteta
Mikäli näissä puheluissa on kyse jonkinlaisesta diplomaattisesta hankkeesta, ei siitä toisaalta ole Suomelle Meretvuon mielestä haittaakaan.
-Vaikka Niinistö ei onnistuisikaan olemaan osa tämän kriisin ratkaisua, niin ei hän – eikä Suomi – siinä lopulta menetäkään mitään. Nimenomaan sen takia, että keskusteluista ei kauheasti tiedetä, mitä on sanottu ja mihin on pyritty.
Meretvuon mielestä sekä USA että Venäjä näkevät varmasti mielellään Suomen jonkinlaisessa välittäjän roolissa. Ainoa taho, jolla voi olla jotakin sellaista vastaan on Ukraina.
-Olen tutuilta Ukrainassa kuullut, että he eivät kauheasti pidä kun Ukrainan asioista keskustellaan Ukrainan päiden yli Venäjän ja USA:n kesken. Ja sitten tulee Suomi aivan ulkopuolisena tahona huseeraamaan siinä roolissa, joka heidän mielestään tulisi olla Ukrainalla.
-Mutta onhan tämä Suomella täysin win/win-tilanne. Samalla Suomi antaa tässä vahvan viestin EU:n suuntaan. Ehkä Niinistö on ajatellut, että hänen ja Suomen tulee ottaa se rooli, minkä EU on jättänyt ottamatta.
