Näkökulma: Presidentti ja kokoomus pelaavat samaan maaliin

”Olen kiitollinen tekemästänne työstä. Pitkä linjamme edetä syvemmälle länteen, Natoon, tuo nyt kansalta tukea. Meidän hyvä ohjelmatyömme on myös palkittu ja se, että olemme joukkue. Emme riitele keskenämme. Mutta nyt on hyvä laittaa jäitä hattuun, vaaleihin on vielä pitkä matka.”

Edellä kirjoittettu sitaatti on kuvitteellinen Petteri Orpon tilannekatsaus eduskuntaryhmälleen ja puoluehallitukselle tämän päivän gallupjytkyn jälkeen. Juuri nyt kokoomuslaisilta tuntuu hienolta, mutta pelintekijät tietävät, että vaaleihin on pitkä matka ja elämme poikkeusaikoja. Voittoa ei voi tuuletella gallupin perusteella.

Kokoomus siis saavutti Ylen galluphistorian korkeimman kannatuksensa, yli 26 prosenttia. Taustalla on sota ja erityisesti sen seurauksena Suomen todennäköiseltä näyttävä liittyminen Natoon.

Kokoomus-Niinistö-suhde monipolvinen

Kokoomus on parin vuosikymmenen ajan kannattanut liittymistä Natoon, mutta se on ollut yksinäinen susi. Presidentti Sauli Niinistö on kannattanut varovaisempaa linjaa, mutta on singnaloinut Ukrainan sodan syttymisen jälkeen monella tapaa Naton puolesta. Kansahan seuraa presidenttiä tarkkaan. Nyt kun presidentti ja kokoomus ns. pelaavat samaan maaliin, kokoomuksen Nato-kanta näkyy kannatuksen lihomisena.

Niinistön ja kokoomuksen napanuora on pitkä. Se ei katkennut Niinistön lähtöön puoluejohdosta vaan jatkui presidentinvaaleissa 2006, jonka jälkeen Niinistön henkilökohtainen suosio vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli nostaa kokoomuksen jopa pääministeripuolueeksi. Hallitustie avautui kakkospuolueena keskustan rinnalla. Vaikka kokoomuksen puoluejohdon ja Niinistön suhteissa oli kitkaa, kansalle puolue näyttäytyi suosittujen poliitikkojen monikärkiohjuksena.

Kun Niinistöstä tuli vuonna 2012 presidentti, moni oikeistossa toivoi Nato-kytkentää, ehkä jopa hieman naiivisti. Länteen Niinistö kuitenkin vei Suomea, kun tilannetta vertaa Haloseen, mutta silti kokoomuspuolueen Nato-kanta ei ollut läpeensä uskottava. Puolue ei puhunut siitä ponnekkaasti, koska oli yksin. Samassa Niinistön napanuora kokoomukseen oheni luonnollisista syistä ja ehkä erityisesti erilaisen turvallisuuspoliittisen analyysin vuoksi. Tämä tuli esiin erityisesti puheenjohtaja Alexander Stubbin puheenjohtajakaudella. Stubbiahan ollaan monien kokoomustoimijoiden voimin ajamassa puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Sota toi presidentin ja kokoomuksen lähemmäksi toisiaan. Petteri Orpo tunnetusti tulee presidentin kanssa toimeen. Ja gallupit kääntyivät koilliseen. Taustalla on siis Nato.

Kriisi voi hyödyttää pääministeriä

Mutta tarinassa on tekijöitä, jotka edellyttävät panemaan kokoomuslaisten hattuun jäitä. Voi esimerkiksi olettaa, että kun lähes kaikki puolueet kannattavat Natoa, kokoomuksen yksin saama Nato-lisä voi liudentua. Analogiaa voi hakea vaikka vihreistä: kaikki haluavat, että luontoa suojellaan.

Toinen huomio liittyy kriisiaikaaan. Pandemiassa hallituksen näkyvyys lisääntyi ja se muuttui kriisin hoitajaksi. Tilanne hyödytti erityisesti pääministeripuoluetta. Nyt hallitus on uudelleen kääntänyt retoriikkaansa kriisitunnelmaan. Oppsition on vaikea tulla väliin, koska kriisiaikana ei saa keikuttaa venettä. Menojakin saa aika hulvattomasti lisätä, koska on kriisi. Mitä tämä vaikuttaa puolueiden kannatuksiin, on vielä näkemättä.

Kokoomuksen kannatuksen nousu oli tuoreessa kannatusmittauksessa jyrkkyydessään yllättävä. Vaikka jäitä varmasti laitetaan hattuun, asetelma pakottaa strategikot demareissa ja kokoomuksessa miettimään, miltä näyttää pääministerikisa Marin vastaan Orpo.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt