Teatteriarvio: Kansallisteatterin Tritonus kuvaa lempeästi miesten ystävyyttä
Johanna Freundlichin ohjaama, Kjell Westön Tritonus-romaanin pohjautuva samanniminen näytelmä sai kantaesityksensä eilen Vallilan Kansallisteatterissa. Michael Baran dramatisoima teos on ennen kaikkea tarina elämän kriisien koettelemien miesten ystävyydestä ja kahden erilaisen maailman kohtaamisesta.
Janne Reinikainen näyttelee vivahteikkaasti kapellimestari Thomas Branderia, joka tutustuu hulppean kakkosasuntonsa rakennusprojektin edetessä naapuriinsa, koulukuraattori Reidar Lindelliin (Timo Tuominen). Tuominen hallitsee hahmonsa pienen paikkakunnan bändissä soittavana harrastelijamuusikkona loistokkaasti. Reinikaisen ja Tuomisen dialogit kietovat sisäänsä lukuisia hykerryttäviä hetkiä, kun kaksi eri todellisuutta kolahtaa toisiaan vasten.
Tritonus-näytelmä kestää väliajan kanssa reilut 2 tuntia 50 minuuttia. Esitystä olisi voinut mielestäni hieman lyhentää. Muutamat fragmenttiset hetket näyttämöllä olisi voitu jättää pois. Myös Thomas Branderin monologi lopussa venähti turhan pitkäksi.
