Teatteriarvio: Westerbergin ohjaama Fanny ja Alexander kuvaa taidokkaasti lapsia aikuisten armoilla
Paavo Westerbergin ohjaama ja dramatisoima Fanny ja Alexander -näytelmän sai ensi-iltansa eilen Helsingin Kaupunginteatterissa. Näytelmän juoni pohjautuu elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin (1918-2007) lapsuuteen ja sukusaagaan. Bergman eli lapsuutensa isänsä ankarassa kurissa, ja hän pakeni arjen ahdistavuutta mielikuvitusmaailmaansa.
Näytelmässä Alexander (Olavi Uusivirta) ja hänen pikkusiskonsa Fanny (Elena Leeve) elävät lapsuuttaan boheemin teatterisuvun kanssa, mutta kun isä (Pekka Huotari) kuolee ja äiti (Anna-Maija Tuokko) menee uudelleen naimisiin piispan (Eero Aho) kanssa ja koko perheen todellisuus muuttuu karuksi.
Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille. Suositus on perusteltu, sillä näytelmä sisältää riipivää lähisuhdeväkivallan kuvausta. Eeron Ahon kyky mennä tyrannin piispan nahkoihin on totaalisen ammattimaista.
Westerberg on erityisen onnistunut kuvaamaan lapsia aikuisten elämän sivusta seuraajina ja sijaiskärsijöinä. Aikuisten hyvät ja ei niin hyvät valinnat vaikuttavat välittömästi lasten todellisuuteen ja arkeen. Näytelmässä lapset tarkkailevat ja ovat läsnä aikuisten edes huomaamatta. Lapsen elämä on aikuisten käyttäytymisen jatkuvaa lukemista ja lasten omia herkullisiakin tulkintoja aikuisten aivoituksista.
Westerbergin Fanny ja Alexander ei kuitenkaan ole toivottomuuden ylistys, ankeidenkin hetkien keskelle sirotellaan huumoria. Fanny ja Alexander kertoo lohdullisesti myös siitä, millaista turvaa hyvä perhe ja suku voivat tuoda ihmiselle.
Esityksessä pyörivä näyttämö palvelee hienosti tarkoitustaan. Antti Mattilan lavastus ja William Ileksen valaistus yhdessä Anna Sinkkosen puvustuksen kanssa ovat tuoneet näyttämölle tyylillä myös Ingmar Bergmanin elokuvien henkeä. Westerberg on poiminut näyttelijöitä kuin kirsikoita esitykseensä. Näyttämöllä ei ole heikkoja lenkkejä.
Ensimmäisissä penkkiriveissä istuvien on hyvä varautua siihen, että trafiikkia on katsomossakin. Esitys kestää väliajan kanssa kolme ja puolituntia. Näytelmä piti kyllä otteessaan, mutta onhan se hirvittävä aika viettää katsomossa. Jostain kohtaa olisi varmasti voinut vähän nipistää.
