Tutkija: ”Saksa on valmis auttamaan Ukrainaa, mutta ei vain halua puhua siitä ääneen”

Saksan liittokansleri Olaf Scholzin varovaisen lähestymistavan syyt Ukrainan tukemisessa ja Venäjän tuomitsemiessa ovat monimutkaisia, muistuttaa johtava tutkija Niklas Helwig Ulkopolittisesta instituutista. Hänen mukaansa syyt ovat poliittisia, käytännöllisiä ja historiaan pohjautuvia.

Sodan syttymisen jälkeen Saksa on lähettänyt Ukrainaan huomattavan määrän aseita, joista 2500 ilmapuolustusohjusta tai 100 000 käsikranaattia.

– Käytännön syy siihen, miksi Saksa on toistaiseksi pidättäytynyt lähettämästä panssarivaunuja, on se, että sen oma varasto on erittäin pieni ja että osa sen järjestelmästä vaatii ennakkokoulutusta. Siksi Saksa teki nyt järjestelyn Slovenian kanssa, että se lähettää nopeasti Ukrainaan Sowjet-tuotantotankkeja, jotka korvataan saksalaisilla tankeilla lähikuukausina, Helwig kommentoi AlfaTV Uutisille.

Hänen mukaansa on myös poliittisia syitä, miksi Saksa ei ole asetoimitusten eturintamassa. Uusi kansainvälinen todellisuus, että Venäjän ja lännen välillä on nähtävissä olevassa tulevaisuudessa vastakkainen suhde, ei ole täysin upotettu Saksan virkamiesten mieliin.

– Saksan väestössä on edelleen laajalle levinnyt usko, että Ukrainan sota tulee jonkinlaiseen päätökseen pian ja että Venäjään on sen jälkeen löydettävä jonkinlainen työsuhde. Viimeisin aloite raskaiden aseiden lähettämisestä Ukrainaan vaihdon kautta Slovenian kanssa osoittaa kuitenkin, että Saksa on valmis auttamaan Ukrainaa, mutta ei vain halua puhua siitä ääneen.

Energiariippuvuus Venäjästä oli virhe

Helwigin mukaan Saksa teki virheen viime vuosikymmeninä tehdessään taloutensa vahvasti riippuvaiseksi Venäjän energian tuonnista. Kaasu on suurin ongelma. Noin puolet Saksan kaasunkulutuksesta tuodaan Venäjältä. Sitä ei käytetä vain lämmitykseen tai kotitalouksiin, vaan sitä käytetään myös teollisuustuotannossa.

– Venäläisen kaasun tuonnin välittömän sulkemisen kustannukset olisivat korkeat ja johtaisi ennusteiden mukaan myös teollisuuden tuotannon pysähtymiseen. Euroopan ja maailmanlaajuisessa taloudessa tällä olisi heijastusvaikutuksia, koska muiden Euroopan maiden tehtaat saattavat joutua hidastamaan tai sulkemaan toimintansa Saksasta puuttuvien tuotteiden vuoksi.

Vaikka välitön pysähtyminen on teoreettisesti mahdollista, taloudellisia vaikutuksia on Helwigin mukaan vaikea laskea.

– Koska Euroopassa ja muualla on jo nyt nähtävissä ennätyksellistä inflaatiota, on huolestuttavaa, että tämä saattaa johtaa yleisön tyytymättömyyteen ja mahdollisesti jopa heikentämään julkista tukea Ukrainan tukitoimissa. Tuloksena olisi siis heikentynyt länsi, mikä ei olisi myöskään Ukrainan edun mukaista.

Hänen mukaansa on hyvin ymmärrettävää, että Venäjän energiantuonti halutaan lopettaa mieluummin tänään kuin huomenna.

– Sen sijaan Saksan hallitus yrittää työskennellä selkeillä asteittaisen lopettamisen aikatauluilla, mikä normaaliaikoina olisi erittäin kunnianhimoista. Öljy lopetetaan asteittain vuoden loppuun mennessä, kaasu kahden vuoden kuluessa.

Voisiko Venäjä käyttää taktisia ydinaseita?

Väite siitä, että Venäjä voisi käyttää taktisia ydinaseita vastauksena raskaisiin asetoimituksiin puhuttaa nyt myös Saksassa. Helwigin mielestä tälle on olemassa myös vasta-argumentteja.

– Raskaiden aseiden toimittaminen ei tee Saksasta kansainvälisen oikeuden mukaan osallista sotaa ja oikeuta taktisten ydinaseiden käyttöä Naton aluetta vastaan. Ei ole viitteitä siitä, että Putin pahentaisi tätä linjaa. Myös sotilaalliset asiantuntijat ovat pitäneet taktisten ydinaseiden käyttöä Ukrainan alueella epätodennäköisenä, koska se saastuttaisi Putinin tavoitteleman alueen. Loppujen lopuksi tätä huolta on vaikea arvioida ulkopuolelta ja on luotettava myös tiedustelupalvelujen arvioon tällaisen käyttöönoton todennäköisyydestä.

Saksan toimien taustalla on Helwigin mukaan myös historiasta kumpuava sotilaallinen pidättyvyys ja jopa rauhanomaisuus. Ne ovat juurtuneet syvälle saksalaiseen mieleen toisen maailmansodan ja Saksan yhdistymisen tuoneen kylmän sodan rauhanomaisen päättymisen seurauksena.

– Armeijaa kansainvälisen politiikan välineenä ei yksinkertaisesti nähty vaihtoehtona sille sukupolvelle, joka tällä hetkellä hoitaa virkaa Saksassa. Scholzin ilmoitus ei voi muuttaa sitä yhdessä yössä. On hyvin ymmärrettävää, että joillekin eurooppalaisille kumppaneille Saksan nykyiset toimet ovat liian vähän liian myöhäisiä. Saksan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta viime kuukausien siirtymät sotilasmenojen lisäämiseen ja asetoimituksiin Venäjän kanssa sodassa käyvään maahan ovat kuitenkin tärkeitä.