Väitös: Ilmastonmuutos ei ole lisännyt myrskyjä pohjoisessa
Torstaina Helsingissä tarkastettava väitös kertoo, että myrskyt ja tuulisuus eivät ole lisääntyneet Pohjois-Euroopassa ja Suomessa. Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila tarkastelee väitöskirjatutkimuksessaan Pohjois-Euroopan ja Suomen tuuli- ja myrskyilmastoa menneeltä 40 vuoden jaksolta. Tuulisuudessa ja myrskyjen lukumäärässä ei ole löydetty merkitseviä pitkän ajan trendejä, vaikka samalle ajanjaksolle osuu myös ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.
Myrskyt ovat voimakkaita keskileveysasteiden matalapaineita, jotka voivat aiheuttaa laajaa tuhoa yhteiskunnalle. Tuulisuus vaikuttaa myös moniin aloihin, kuten tuulienergiaan ja metsäsektoriin. On tärkeää, että tuuliin ja myrskyihin pystytään varautumaan päivittäin ja pidemmällä aikavälillä.
Väitöstyössä tutkittiin ilmastollisia piirteitä, myrskyjen rakenteellista kehittymistä sekä meteorologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myrskyjen voimakkuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että tuulen nopeudet ja myrskyjen määrä vaihtelevat vuosittain suuresti ilman merkitseviä pitkän ajan trendejä. Tuulen nopeus ja myrskyjen lukumäärä vaihtelevat myös kausittain.
-Tuulet puhaltavat Pohjois-Euroopassa talvella jopa 30 prosenttia voimakkaammin kuin kesällä. Talvella myrskyjä esiintyy noin 5–6 kuukaudessa, kun taas kesällä ei keskimäärin yhtään, kertoo Laurila.
Vaikka myrskyissä eli voimakkaissa matalapaineissa löydettiin kausittainen vaihtelu, kaikkien matalapaineiden määrässä tällaista vaihtelua ei havaittu.
Talvimyrskyt kovempia
Väitöstyössä tutkittiin myrskyjen tyypillistä rakennetta ja voimakkaiden puuskien kehittymistä. Puuskien osoitettiin olevat voimakkaimmillaan sunnilleen samaan aikaan myrskyn minimipaineen esiintymisen kanssa. Voimakkaimpien puuskien alue siirtyy ja laajenee kehittymisen myötä lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kylmän ja lämpimän vuodenajan myrskyjä erikseen. Näiden vertailussa selvisi, että kylmän vuodenajan myrskyt loka-maaliskuussa ovat tyypillisesti voimakkaampia ja alueellisesti laajempia kuin lämpimän vuodenajan myrskyt huhti-syyskuussa.
Meteorologisten tekijöiden vaikutusta myrskyn voimakkuuteen selvitettiin niin kutsutulla parviherkkyysmenetelmällä. Mitä korkeampi herkkyys, sitä vahvempi yhteys tutkitulla tekijällä ja myrskyn voimakkuudella on.
Tulokset osoittivat, että tutkituista tekijöistä alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero vaikuttaa eniten myrskyn voimakkuuteen. Täten se on tärkeä muuttuja, kun myrskyjen voimakkuutta ennustetaan. Kylmän vuodenajan myrskyjen herkkyydet ovat korkeampia kuin lämpimän vuodenajan herkkyydet kaikkien tutkittujen tekijöiden, kuten vaakasuuntaisen lämpötilaeron ja suihkuvirtauksen sijainnin, osalta.
-Tämä voi tarkoittaa sitä, että myrskyt ovat paremmin ennustettavia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana, Terhi Laurila selventää.
Terhi Laurilan väitöskirja ”Winds and windstorms in northern Europe and Finland” (Pohjois-Euroopan ja Suomen tuulisuus ja myrskyt) tarkastetaan torstaina Kumpulan kampuksen Physicum-rakennuksessa.
Vastaväittäjänä on professori Joaquim Pinto Karlsruhen teknillisestä instituutista, ja kustoksena toimii dosentti Victoria Sinclair Helsingin yliopistosta.
