Valtapuolueet kokevat toisensa USA:n olemassaolon uhaksi – kahtiajako syvenee
Vuosi sitten loppiaisena satoja mielenosoittajia yritti tunkeutua Yhdysvaltain kongressin rakennukseen juuri, kun siellä oli käynnissä äänestys vuoden 2020 presidentinvaalien tuloksen vahvistamisesta. Näiden osin väkivaltaisten yhteenottojen jälkeen noin seitsemisen sataa mielenosoittajaa sai syytteet liittovaltion maalla luvattomasti oleskelemisesta, kongressin toiminnan haittaamisesta tai muusta vastaavasta.
Oikeusvaltiossa käsitellään syytettyjen asia oikeudessa ja rangaistaan, jos lainrikkomus osoitetaan tapahtuneeksi. Mutta tämä ei tänä päivänä riitä osalle amerikkalaisia.
Joe Biden totesi kongressissa, että hänen edeltäjänsä, presidentti Donald Trump oli syypää ”aseelliseen kapinaan” ja yllytti ”väkivaltaisen roskajoukon hyökkäämään demokratiaa vastaan”.
Demokraatit käyttää nyt vuoden takaisten mielenosoittajien tekosia aseena, jolla yritetään leimata Yhdysvaltain toinen pääpuolue ja kaikki sitä kannattavat. Läpi koko Yhdysvaltain valtamedian on iskostettu narratiivi tuon loppiaispäivän tapahtumista jonkinlaisena vallankaappausyrityksenä, joka on nyttemmin kääntynyt ”jatkuvaksi vallankaappausyritykseksi”.
Ei ensimmäinen kerta
Itse asiassa kyseessä ei edes ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun oman maansa tilanteeseen ja tulevaisuudennäkymiin tuskastuneiden ihmisten pieni joukko rynni kongressiin. Yhdysvallat on vallankumouksesta syntynyt maa, jonka kansallismytologiaan kuuluu luovuttamattomasti käsitys siitä, että kansalaisilla on oikeus ja joskus velvollisuuskin kääntyä valtaa pitäviä vastaan.
Aiemmat hyökkäykset kongressiin olivat yksi ja kaikki äärivasemmistolaisten tekosia. Vuonna 1983 kaksi marxilaisen terroristijärjestön May 19th Communist Organizationin naispuolista jäsentä tunkeutui senaattiin ja räjäytti siellä pommin.
Vuonna 1971 Weathermen Undergroundin jäsenet räjäyttivät siellä oman pomminsa. Vuonna 1954 puertoricolainen terroristi Lolita Lebron tunkeutui kolmen muun vallankumoustaistelijan kanssa edustajainhuoneeseen, jonka istuntosaliin he tulittivat käsiasein haavoittaen viittä edustajaa.
Kukaan ei menehtynyt näissä aiemmissa kongressihyökkäyksissä, kuten ei menehtynyt loppiaismellakoita välittömästi edeltäneessäkään kongressiin tunkeutumisessa. Tästä olivat vastuussa tuomari Brett Kavanaugh’in korkeimpaan oikeuteen nimittämistä protestoineet vasemmistolaisaktivistit.
Kaikki tällaiset aiemmat episodit on nyt unohdettu. Demokraattinen puolue haluaa ottaa nyt kaiken irti loppiaismellakoista. Puolueen kannatusluvut ovat alamaissa, ja sitä voi odottaa iso vaalitappio ensi vuoden kongressivaaleissa, joten se yrittää leimata republikaanit suureksi ja välittömäksi uhaksi demokratialle. Siksi puhutaan nyt alituisesti ”vallankaappausyrityksestä”.
Republikaanien toinen maailma
Suuri osa republikaaneista uskoo, että vuoden 2020 vaaleissa tapahtui vaalivilppiä. Useissa heidän hallitsemissaan osavaltioissa on seuranneen vuoden kuluessa siksi säädetty uusia lakeja tulevan vaalivilpin estämiseksi. Muun muassa edellytetään tästä lähtien, että äänestäjät todistavat henkilöllisyytensä äänestämään saapuessaan. Demokraattien mukaan tämä on ”jatkuvaa vallankaappausta”, koska tarkoituksena on heidän mukaansa estää vähävaraisia ihmisiä äänestämästä.
Kaikki liittovaltiolta avustusta vastaanottavat kansalaiset saavat avustuksen ohessa automaattisesti myös henkilöllisyytensä todistavat asiakirjat. Tällaisia tarvitsevat myös kaikki baseball- ja jalkapallo-otteluihin lippuja ostaneet, lento- ja junamatkustajat ja useimmat maksullisissa konserteissa kävijät. Kyselyiden mukaan useampi kuin seitsemän kymmenestä äänestäjästä (mukaan lukien 65% mustista) kannattaa henkilöllisyyden todistamisvaatimusta.
Tosiasioilla on kuitenkin vain rajallinen merkitys Yhdysvalloissa, joka on niin äärimmäisen syvästi kahtiajakautunut, ilmapiiriltään myrkyttynyt paikka. Uusimpien tutkimusten mukaan kahdeksan kymmenestä kummankin puolueen jäsenestä katsoo toisensa oman maansa elossa säilymisen suurimmaksi, välittömäksi uhkaajaksi. USA:n kahtiajako jatkuu siis Bideninkin kaudella.
MARKKU RUOTSILA
