Vihriälä: Venäjä on taloudellinen riski, Nato-jäsenyys ei

Entinen  Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja, Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä kirjoittaa tuoreessa blogikirjoituksessaan Venäjästä, Suomesta ja Natosta. Vihriälän mielestä autoritaarinen, aggressiivinen Venäjä on Suomelle iso ongelma, joka vaatii reaktiota ja realisoituu myös erilaisina taloudellisina kustannuksina. Mahdollinen jäsenyys Natossa ei kuitenkaan ole taloudellinen kysymys.

Vihriälä kirjoittaa, miten Ukrainan kriisi on palauttanut politiikan agendalle turvallisuuspolitiikan ruisleipäasiat, miten parhaiten turvata Suomen itsenäinen kyky päättää asioistaan, suojata yhteiskunnan perustoimintoja ja viime kädessä kansalaisia väkivallalta. Talouden lyhyen ajan huolet kuten myös talttumaan päin oleva pandemia ovat tähän verrattuna yhtäkkiä vähemmän tärkeitä. 

Venäjä, Venäjä, Venäjä

-Suomella on yksi ainoa varteenotettava perinteisen turvallisuuden uhka: aggressiivisesti käyttäytyvä Venäjä. Kylmän sodan päättymisen jälkeen oli periodi, jolloin saattoi ajatella, että tämä uhka olisi, ellei nyt kadonnut, niin ainakin muuttunut hyvin epätodennäköiseksi. Viimeistään Ukrainan suvereniteetin rajusta loukkauksesta lähtien vuonna 2014 tätä voi pitää illuusiona. Venäjän joukkojen keskitykset ja Ukrainalle ja länsimaille esittämät vaatimukset ovat nyt nostaneet Venäjän uhan uudelle tasolle.

-On yhä selvempää, että Venäjälle ei ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa juurtumassa demokratiaa. Kehitys käy yhä autoritaarisempaan suuntaan ja muodostaa uhan lähialueille. Ei-demokraattisen hallinnon legitiimisyyttä kansalaisten silmissä pyritään pönkittämään luomalla käsitystä autoritaarisen Venäjän mahtavuudesta ja historiallisesta tehtävästä ”ikuisen Venäjän” arvojen ylläpitäjänä.

Venäjän aiheuttama taloudellinen riski

-Yksinkertaisimmillaan riski liittyy siihen, että aggressiivisen Venäjän talous kehittyy heikosti ja siten Venäjä on huono vientimarkkina. Kriisitilanteessa vienti, tuonti ja tuotanto, kuten myös kauttakulku voivat olla ulkomaailman Venäjälle asettamien pakotteiden ja/tai Venäjän vastapakotteiden tai kiristystoimien kohteena. Kriisissä, jossa Venäjä pystyy rajoittamaan Suomen ulkomaankauppaa muiden maiden kanssa, esille nousevat luonnollisesti kaikki huoltovarmuusasiat.

Hybridivaikuttaminen

-Venäjän toimintatapaan on jo vuosien ajan kuulunut erilainen läntisten yhteiskuntien epävakauttaminen kansalaisten välistä eripuraa lietsomalla ja ääriajattelua tukemalla, heikentämällä luottamusta viranomaisten, tutkijoiden ja riippumattoman median viesteihin ”vaihtoehtoisilla totuuksilla” ja tukemalla käsitystä demokraattisten hallintojen korruptoituneisuudesta. Venäjästä kriittisesti ajatteleviin on kohdistettu erilaisia some-hyökkäyksiä. Myös kyberiskut ovat kuuluneet arsenaaliin, vaikka Suomessa kyse onkin kaiketi kyse ollut lähinnä tietomurroista infrastruktuurin lamauttamisyritysten sijasta.

Sotilaallinen turvallisuus

-Venäjän käyttäytyminen viime vuosikymmenen alusta ja etenkin vuodesta 2014 lähtien on jo vaikuttanut Suomen puolustuspolitiikkaan ja siitä käytyyn keskusteluun. Puheet asevelvollisuuden lakkauttamisesta ovat loppuneet ja puolustusvoimien toimintaa on organisoitu uudelleen valmiuden parantamiseksi. Ja aika helposti syntyi laaja yhteisymmärrys Hornetien korvaamisesta 10 mrd. euron uusilla amerikkalaisilla hävittäjillä. Puolustusmenot nousevat kv-laskennan mukaisina 1,5 prosentista noin 2 prosenttiin BKT:sta ainakin vuosikymmenen ajaksi. Tämä tarkoittaa yli miljardin verran suurempia menoja joka vuosi.

Nato-jäsenyys

-Ukrainan kriisin liikkeelle sysäämä puolustuspolitiikkakeskustelu ei kuitenkaan koske puolustusmenoja vaan Natoa. Täsmällisemmin kyse on siitä, pitäisikö Suomen hakea Naton jäsenyyttä sen sijaan, että pitäydyttäisiin nykyisessä tiiviissä yhteistyössä ja ”Nato-optiossa” eli valmiudessa hakea jäsenyyttä niin erikseen harkittaessa.

-Valtiojohto on toiminut viileän rauhallisesti ja painottanut option olemassa oloa: on yksin Suomen asia päättää jäsenyyshakemuksesta, kun juuri Naton laajenemisen estäminen on Venäjän keskeinen tavoite ajankohtaisessa kriisissä. Option ”lunastamisesta” presidentti ja hallitus ovat olleet pidättyväisiä lausumaan, pl. pääministerin arvio, että hän pitää hakemuksen jättämistä hyvin epätodennäköisenä ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

-Suomen kyky ja suomalaisten halu puolustaa aluettaan niin, että tunkeutuminen aiheuttaa merkittäviä tappioita ja vaatii aikaa, on välttämätön edellytys sille, että Venäjän mahdolliset aggressiot Suomea kohtaan jäävät toteutumatta. Yhtä selvää on, että omin voimin hyökkäystä ei pitkään kyetä torjumaan. Tarvitaan muiden, käytännössä Naton ja Yhdysvaltain apua. Suomen nykyinen läheinen yhteistyö Naton kanssa, toimintatapojen ja kaluston yhteensopivuus ja harjoitukset, palvelee tämän avun saamisen todennäköisyyttä ja nopeutta ja nostaa Suomeen kohdistuvan aggression kustannuksia ja toimii siis ennalta ehkäisevästi.

-Se, olisiko Suomen etujen mukaista varmistaa tämän tuen saaminen jäsenyydellä sotilasliitossa, ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

-Toisaalta Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi Naton tulemista yli 1000 km matkalta Venäjälle strategisesti tärkeiden Pietarin ja Murmanskin naapuriin. Tämä Venäjän tietysti on otettava huomioon. Vaikka Suomesta katsoen tuntuu vaikealta ymmärtää, että demokraattisten maiden Nato koskaan hyökkäisi Venäjän kimppuun, Venäjän voimaan luottavan autokratian silmissä tilanne voi olla toinen.  

Nato ei ole rahakysymys

-Nato-jäsenyydellä ei ole sellaisenaan suuria taloudellisia seurauksia. Se ei edellytä puolustusmenojen kasvattamiseen yli sen, mihin puhtaasti kansallisesta näkökulmasta on päädytty. Tämä samantekevyys alleviivaa Nato-päätöksen luonnetta nimenomaan turvallisuuskysymyksenä.

-Suomen läheinen Nato-yhteistyö on positiivinen asia Suomen turvallisuuden kannalta. Mutta sen kirkastamiseksi, pitäisikö tämä tukeutuminen viedä jäsenyyden asteelle, toivoisi turvallisuuspolitiikan asiantuntijoilta lisää selkokielistä analyysiä ja debattia.